Juha Molari Юха Молaри: Venäjä ja venäläiset: rakkaus ja taivas

Venäjän sisäministeriön lehdessä ”Virantoimituksessa” (”На боевом посту”; lokakuu 2014)[2] everstiluutnantti Timur Makoev kuvaa koskettavasti, miten 70 vuotta sitten lokakuussa 1944 Neuvostoliiton Puna-armeija vapautti Ukrainan natsihyökkääjistä. Ukrainan maahan ukrainalaisten ja koko Euroopan hyväksi vuodatettiin paljon neuvostoliittolaisten sotilaiden verta: ”Näille sotilaille kuuluu nyt ikuinen kunnia taistelusta natsisotilaita ja -komentajia vastaan. Suuren isänmaallisen sodan päivinä he osoittivat ennennäkemätöntä rohkeutta ja sankaruutta”.[2]

Donbassin tärkeät kaupungit olivat myös 70 vuotta sitten kovien kamppailujen kohteena: Neuvostoliiton sisäasiainministeriön Tšekan - Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan – rohkeat miehet vapauttivat alueet natsivallasta. Monet rohkeat miehet muistetaan edelleen: vänrikki Karpenko, komentaja majuri Yablockin, Basili Kovalchuk, Petr Kravtsov, Georgi Mazanashvili, Grigori Peresvet jne.[2]

Brysselin ja Washingtonin voimalla on nyt uudestaan viritetty Ukrainaan se kansanmurha, joka oli jo päättynyt 70 vuotta sitten, kun Puna-armeija karkotti Hitlerin joukot.

Toissapäivänä 10.11.2014 vietettiin Venäjän poliisin päivää (День Полиции), tarkemmin sanottuna Venäjän federaation sisäasiainvirastojen henkilöstön päivää. Noissa juhlissa ehdotonta huippuhetkeä edusti Anatoli Dorovskihin (Анатолий Николаевич Доровски́х) kirjoittama rukous Молитва-Ах, мой сынок (Ah, minun poikani) vuodelta 1996 ja siihen perustuva laulu, joka tunnetaan myös äitien hymninä Afganistanin ja Tshetsenian sotien taistelijoille («гимном матерей бойцов афганской и чеченской войн»). Tällä hetkellä laulu nosti mieleen surun ja myötätunnon slaavilaisten kansojen kärsimyksestä, minkä vääryyden on Bryssel ja Washington onnistunut saattamaan veljien ja siskojen välille Ukrainassa.

Esityksestä ja juhlasta on havaittavissa, että Venäjän suuruus ei tule kovuudesta, vaan rakkaudesta ja kaipuusta. Siellä missä rakkaus, ikävä ja surun ymmärrys katovat poliittisen johdon ja viranomaisten mielistä, siellä on astuttu pitkä askel fasismiin. Venäjän sisäasiainviraston henkilöstö vuodattaa kyyneleitä, tuntevat kaipuuta ja myötätuntoa vuosijuhlassaan marraskuussa 2014. Venäjä ei valmistaudu sotaan, vaan rakkauteen ja elää myötunnossa.

Anatoli Dorovskih [1] on syntynyt Neuvostoliitossa Donetskissa 23.11.1955, jossa hän suoritti ukrainankielisen koulun. Hän suoritti palvelun Altain alueella ja tuli Moskovaan sirkus- ja varieteekouluun. Heinäkuussa 2014 Anatoli Doroviskih on tehnyt sooloprojektia "Ataman", johon sisältyy 10 kasakkateemoihin liittyvää sävellystä.

Gorkissa 1.6.1960 syntynyt Olga Kormuhina (О́льга Бори́совна Корму́хина) esitti Venäjän Federaation sisäasiainviraston henkilöstölle Dorovskihin laulun ”Ah, poikani”. Hänen esityksensä on aina hyvin karismaattinen, ja niin nytkin!

Olgan mies Aleksei Belov on rock-bändin kitaristi. Laulajatar teki debyyttinsä jo keväällä 1980 Nižni Novgorodinn jazz-festivaaleilla. Vuonna 1983 hän aloitti Moskovassa musiikkipedagogisessa instituutissa opinnot. Soolouransa hän aloitti laulajana vuonna 1989. Hyvän alkuaikojen menestyksensä ohessa Olga tuli tuolloin tunnetuksi riitelystään Alla Pugatšovan kanssa. Vuoden 1993 jälkeen hän piti kuitenkin lähes kymmenen vuoden tauon esiintyjänä ja keskittyi hengelliseen elämään. Helmikuussa 2010 Olga Kormuhina oli yhtyeensä ”Gorkin puisto” kanssa Vancouverissa, jossa he tukivat Venäjän olympiajoukkuetta.

Olga Kormuhinan karismaattinen, koskettava laulu nousee hänen hengellisestä vakaumuksestaan. Olga [3] on kertonut eräästä palveluksesta, jota patriarkka Aleksei II oli suorittamassa. Kun Aleksei II oli lopettanut saarnansa, hänen pyhyytensä sanoi: ”Kiitos kuorolaulun rukouksesta. Autoitte minua kovasti rukoilemaan”. Olgan mukaan voi laulaa eri tavalla: voi laulaa lavoilla kuin kirkossa, tai laulaa kirkossa kuin lavoilla. Juuri tuo viimeinen on kaikkein pahin. Laulaminen kirkossa riippuu siitä, miten ihminen rukoilee. Ihmiset, jotka eivät rukoile, eivät voi koskaan laulaa kirkkokuorossa. Olga kehottaa löytämään kokeneet hengelliset isät ja äidit, sillä ilman hengellisiä vanhempia ei nykymaailmassa voi elää. Tässä hän viittaa myös Dostojevskin neuvoon. Huono seura pilaa hyvän moraalin. Siksi yksi tärkeimmistä tehtävistä on lapsesta alkaen löytää hyviä ystäviä.

Musiikissaan ja vakaumuksessaan Olga Kormuhina ilmentää samaa intoa, jolla hän myös moittii ”poroporvarillista välinpitämättömyyttä”, joka on ”pahinta hengellisessä mielessä”, - ja Olga viittaa Herran varotukseen: ”Minä tiedän sinun tekosi: et ole kylmä etkä kuuma” (Ilm. 3:15).[4] ”Jopa viholliset ovat arvokkaampia kuin välinpitämättömät ihmiset. Välinpitämättömyys on kuin sameutta. Viholliset ajavat meitä rukoukseen, joka puhdistaa meitä”.[4]

Olga moittii niin sanottuja ”meidän intellektuelleja”, ”älymystöä”, itseriittoisuudesta: ”Muistanet Jeesuksen vertauksen rikkaasta nuoresta miehestä, joka kertoi että hänellä on jo kaikki. Kristus käski luopua omaisuudesta ja seurata Häntä. Tämä omaisuus ei ole vain aineellista hyvinvointia vaan myös tietoja, taitoja ja lahjakkuutta. Siitä miehen oli hyvin vaikea kieltäytyä”. Olga kertoo hämmästelevänsä, kun näennäisesti koulutetut ihmiset alkavat pilkata Jumalaa ja uskovaisia: ”He ovat ilmeisesti niin täynnä omaa itsekunnioitusta, ylimielisyyttä, turhamaisuutta ja itsepetosta”.[6] Olga kertoo havainneensa, että ulkomaalaiset etsivät Venäjää ja venäläistä henkeä, koska ovat kyllästyneet maailmaansa. Myös Dostojevski sanoi, että Venäjän kansaa tulee arvioida siitä, mihin se pyrkii. Olga vastaa: Ja me kaikki tavoittelemme taivaaseen.[5]

Ah, minun poikani,

Missä ulkomaan teillä

sydämesi on kylmettynyt lumessa?

Minä rukouksin autan sinua.

Ah, ei ilman tarkoitusta

Niin apeasti loistaa tähti

Päällä kaukaisen ulkomaan

Päällä sinun ja minun kohtalon.

Olisinpa tähti,

sinun teittesi yllä

Näkisin että sinä olet lähellä ja elät

Iloitsisimme yhdessä syntymäpäivänä

Niin hento toivo säilyy sielussa

Jos taas taistelu –

koko minun rakkauteni

menee ensin ja menettää verta.

Me lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme

ja minun sanattomasta syyllisyydestäni.

Ah, minun pikkuinen,

Katujen, talojen ja kattojen keskellä

Turvattomana, tuskin voi hengittää,

Minun sieluni joutuu eksyksiin,

Ah, ei ilman tarkoitusta

Niin sitkeästi väittävät suut

Kaikki menee ohi, ja tulee kevät

Sinä tulet takaisin, minun poikani, minun sankarini.

Olisinpa tähti,

sinun teittesi yllä

Näkisin että sinä olet lähellä ja elät

Iloitsisimme yhdessä syntymäpäivänä

Niin hento toivo säilyy sielussa

Jos taas taistelu –

koko minun rakkauteni

menee ensin ja menettää verta.

Me lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme

ja minun sanattomasta syyllisyydestäni.

Olisinpa tähti,

sinun teittesi yllä

Näkisin että sinä olet lähellä ja elät

Iloitsisimme yhdessä syntymäpäivänä

Niin hento toivo säilyy sielussa

Jos taas taistelu –

koko minun rakkauteni

menee ensin ja menettää verta.

Me lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme

ja minun sanattomasta syyllisyydestäni.

Ah, minun poikani,

Missä ulkomaan teillä

sydämesi on kylmettynyt lumessa?

Minä rukouksin autan sinua.

[1] Wikipedia: Доровских,_Анатолий_Николаевич http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=ru&u=http://ru.wikipedia.org/wiki/%25D0%2594%25D0%25BE%25D1%2580%25D0%25BE%25D0%25B2%25D1%2581%25D0%25BA%25D0%25B8%25D1%2585,_%25D0%2590%25D0%25BD%25D0%25B0%25D1%2582%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25B8%25D0%25B9_%25D0%259D%25D0%25B8%25D0%25BA%25D0%25BE%25D0%25BB%25D0%25B0%25D0%25B5%25D0%25B2%25D0%25B8%25D1%2587&prev=search

[2] В БОЯХ ЗА УКРАИНУ. Подполковник Тимур МАКОЕВ. Журнал «На боевом посту» ВВ МВД http://www.vvmvd.ru/netcat_files/5005/391/h_3cd8caefc205a896e384ff9671ca286a

[3] Ольга Кормухина: Вера в Бога - главное сокровище. http://www.slavianka.com/read/gost-nomera/Olga-Kormuhina-Vera-v-Boga---glavnoe-sokrovishe/

[4] Остров Ольги Кормухиной http://foma.ru/ostrov-olgi-kormuxinoj.html

[5] Ольга Кормухина и Алексей Белов: А жизнь — она такая классная! http://www.pravmir.ru/olga-kormuxina-i-aleksej-belov-a-zhizn-ona-takaya-klassnaya/#ixzz3JQ2Ty8b5

[6] Ольга Кормухина: «Бог с ними?», или В каких случаях бьют в зубы http://www.pravoslavie.ru/smi/47571.htm

Kirjoittaja rukoilee rauhaa ja rakkautta maailmaan ja ihmissydämiin: