Statcounter

perjantai 28. marraskuuta 2014

Erilainen Venäjä –skenaario: ”Pyhä Rus” (Святая Русь, Pyhä Venäjä)


Itse en tue minkään kansakunnan tai poliittisen tai uskonnollisen tahon puolesta kiihkoilua ja intoilua, vaan tässä teen vain tiettäväksi täysin päinvastaisen kuin Suomen eduskunnan luoma oudon vihamielinen raportti. Kun Suomen eduskunnassa ovat moninaiset noita-akat ja huru-ukot alkaneet julkaista houreitansa Tulevaisuusvaliokunnan nimissä raportissa ”Russia as a Neighbour” Venäjän toinen toistaan kauheammaksi skenaarioksi, niin pidän etuoikeutenani saada vastavuoroisesti valottaa Venäjän, Suomen, EU:n ja USA:n tulevaisuutta muutamien venäläisten profeettojen ennusten valossa. 

Näiden venäläisten profetioiden sisältökin on korkealaatuisempi kuin Suomen eduskunnassa suojattujen houreiden. Teologisesta suuntautumisestani huolimatta minä itse kuitenkin analysoin kehitystrendejä enemmän taloudellisten tekijöiden valossa, vaikka pidän myös tärkeänä kuunnella kulttuurisia ulottuvuuksia ja trendejä: talousmatematiikka ei voi mitään ilman sielua ja Henkeä. En itse suunnista kuitenkaan kummankaan osapuolen tarjoamien koordinaattien avulla ns. sokeassa uskossa.
  

Pyhän Venäjän profetoiden mukaan mikään ei saa jakaa Venäjää, Ukrainaa ja Valko-Venäjää, koska nämä ovat yhdessä ”Pyhä Rus” (Святая Русь, Pyhä Venäjä). Kun Venäjän kansasta puhutaan hengellismoraalisissa yhteyksissä ja kunnioittaen pyhää traditiota, niin käytetään tätä yleisnimitystä ”Pyhä Rus” (Святая Русь; ”Pyhä Venäjä”) - ja tällöin tarkoitetaan monikansallista suurta Venäjän Federaatiota, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Karpaattien Rusia.

Jo vuosien ajan ovat monet ihmiset kirjoittaneet ja puhuneet myös ”Pyhän Venäjän ylösnousemuksesta”, millä tarkoitetaan pyhien uskonnollisten ja perustavien moraalisten arvojen elpymistä sekä venäläisen identiteetin vahvistumista, venäläisen sivilisaation vahvistumisesta.

Pyhä Rus (Святая Русь, Pyhä Venäjä ) suojaa uskovaisia Antikristusta vastaan, kun muissa – lähinnä lännen  – valtioissa on mukauduttu aivan loppujen lopuksi antikristilliseen elämään.  

Venäjällä on kuulunut useampia ennustuksia, että Ukraina ja EU lakkaavat olemasta sekä Yhdysvaltoja koittaa kovat ajat. Profetioiden mukaan talouskriisi jatkuisi vielä useita vuosia.   Niin koko maailman poliittinen kartta piirtyy uudeksi.  

Antikristuksen ja Babylonian porton iljettävää henkeä osoittaa johdonmukaisesti se, että USA:n suosiolla Petro Poroshenko ja Kiovan juntta ovat nimenomaisesti tahtoneet aiheuttaa maksimaalista pelkoa ja tuhoa venäläisen uskovaisen väestön keskuudessa entisen Ukrainan alueella. He eivät ole käyneet hyökkäykseen vain venäläisiä vastaan, vaan myös Pyhää Venäjää vastaan. Esimerkkejä on runsaasti, kuten sunnuntaina 29. kesäkuuta Ukrainan tykistö jälleen kerran pommitti Aleksandr Nevskin katedraalia. Ukrainan pommitukset alkoivat juuri liturgian aikana kello 10, kun ihmiset lauloivat Herran rukousta. Pommitus on epäilemättä Antikristuksen suosimaa pahuutta.


Pommit osuivat aivan katedraalin viereen ”kioskiin”, jossa oli ehtoollisleipiä. Katedraalissa oli tuhat uskovaista. Kirkossa oli senkin vuoksi paljon ihmisiä, että he odottivat humanitaarista apua. Ihmiset olivat kirkossa polvillaan ja rukoilivat kyyneleet silmissä Jumalaa. Pommituksen painoaallon seurauksena muutamat lasimaalaukset rikkoutuivat. Pommitus kesti puoli tuntia. Venäjän ortodoksisia kirkkoja vastaan suunnattuja pommituksia on ollut useita. Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksinen kirkko on kertonut tapahtuneista virallisilla sivuillaan. On selvää, että Kiovan juntan järjestämä pommitus ei rakentanut mitenkään valtiollista turvallisuutta, vaan sen tarkoituksena oli aiheuttaa pelkoa ja tuhoa venäläisen uskovaisen väestön keskuudessa. Kiovan juntan tiedustelujohtaja on loukannut myös julkisissa lausunnoissaan ja haastatteluissaan kansainvälisesti tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia uskoa ja kuulua uskontokuntaan: erityisesti hän on iskenyt ortodoksista kirkkoa vastaan!


Ukraina romahtaa mahdollisesti kolmeksi osaksi, joista kaksi siirtyisi uuteen Venäjän imperiumiin ”Pyhään Venäjään”. Baltia ja Skandinavia muodostavat Pohjoisen Liiton Hansan perillisenä. Espanja, Italia ja Ranska yhdistyvät Etelä-Euroopan Unioniksi. Euroopan Unioni säilyy enimmillään enää vain paperilla. Nato lakkautetaan. Vuosi 2014 on tärkeä vuosi Venäjälle, koska tällöin Venäjä tunnistaa vihollisensa.   Pyhä Venäjä oppi kohtaamaan todellisen vihollisensa.


”Kolmas Rooma” –webportaali julkaisee lokakuussa 2014 useita monen tunnin mittaisia videoita, joissa  Sergei Nilus ennustaa lähestyvää Antikristuksen ja Paholaisen valtakuntaa maan päällä. Näyssä hän havaitsi raskaat tummat pilvet, jotka uhkasivat Venäjän ortodoksista kirkkoa, mutta Ortodoksinen laiva johti Pyhässä Hengessä myrskyssä rohkeasti ja luottavaisesti eteenpäin niin että Venäjä sai suorittaa sen jumalaisen tehtävänsä. Niin myrsky laantui.[2]




Veljet-siskot, mitä meistä on tullut,
olemme vastuussa Jumalan edessä,
välinpitämättöminä pettäneet rotumme,
viha on syttynyt sydämiimme!
Itke slaavilaisten sieluja,
te, muukalaisten käsivarsilla rentoutuneet.
Älkäämme salailko, että me olemme veljeksiä,
me olemme yhtä perhettä!

Anna meille voimaa
kokonaisiksi yhdistyä.
Minä, maa, puolestanne rukoilemme!
Meitä kohtaan ei oltu mukavia,
toisesta maailmasta tuli puhelut
mutta me olemme lähellä, suojassa Pyhän Venäjän!

Kolme sisarusta yhdistyy.
Sinä kutsuit itseäsi vapaaksi,
mutta milloin minun Ukrainani?
Sinä olet mennyt ojasta allikkoon,
olet sanoutunut irti sukulaisistasi,
ulkopuolisiin olet alkanut luottaa.
Voisit olla vapaa lintu
Mutta sinusta tuli vanki…

Sinut voitettiin ja vallattiin
halusivat laittaa polvilleen!
Me emme ole vihollisia, slaavit.
Veljet-siskot, mitä meistä on tullut?
Mitä meistä on tullut?

Ja mitä sinä maa, olet saavuttanut?
Rikkinäinen, varastettu!
Mutta päätit aloittaa sodan
niitä vastaan, jotka ovat sinun Isänmaasi!
Niin nyt olemme menettämässä maan
ja opetelleet surmaamisen.
Älä ammu, koska emme ole eläimiä,

olemme yhtä perhettä.

”Kolmas Rooma” –webportaalissa kerrotaan myös vanhurskaan Johannes Kronstaditin profetia Venäjän ja maailman kohtalosta, jonka hän näki 1.1.1908.  Näyssä hän näki myös ison joukon ihmisiä, joita johti demonit: nämä ihmiset olivat luopuneet uskosta ja Pyhästä apostolisesta kirkosta. Joukossa oli piispoja, pappeja, diakoneita, maallikkoja, munkkeja, nunnia, ateisteja, velhoja, huorintekijöitä, juoppoja ja kaikenlaisia. Tämä antikristillinen pahuus toteutui ”demokraattisessa suostumuksessa”. Pyhä Johannes Kronstadt lausui näkemästään, että ”helvetissä on demokratia, mutta taivaassa Jumalan valtakunta”.[3]


Novorussian alueella elokuussa 2014 muistettiin yli vuosikymmen vanhaa profetiaa, josta “Kolmas Rooma” –webportaali myös kertoo. Siinä ennustetaan sotaa Venäjän ja Ukrainan välillä sekä muita viimeisten päivien tapahtumia. Profetian mukaan Antikristuksen valta näyttää lailliselta ja kanoniselta, mutta antaa kaikille uskonnoille, mitä tahtoo. Kristinusko, juutalaisuus ja islam muodostuvat monoliitiksi. Antikristuksen sinetti on 666, mikä tarkoittaa uutta talousjärjestelmää: ilman sitä ei kukaan voi myydä tai ostaa mitään.[4]


”Kolmas Rooma” julkaisee elokuussa 23. päivä 2014 elokuvan tunnetusta profetiasta, josta monet kohdat ovat jo täyttyneet: kyse on Pyhän Venäjän tulevaisuudesta.[5] Profetian mukaan ei saa jakaa Venäjää, Ukrainaa ja Valko-Venäjää, koska nämä ovat yhdessä ”Pyhä Rus” (Святая Русь, Pyhä Venäjä). Juuri tämä Pyhä Rus (Святая Русь, Pyhä Venäjä ) suojaa uskovaisia Antikristusta vastaan, kun muissa valtioissa on mukauduttu antikristilliseen elämään.[5]

Venäläisissä profetioissa Antikristuksen pyrkimykset nähdään kaikkivoipaisuuden ja kaikkitietävyyden tavoitteluksi esimerkiksi erilaisten elektronisten laitteiden, biometristen tunnisteiden ja maailmanlaajuisen sähköisen tietokannan avulla, kuten on aika usein tahdottu konkretisoida Antikristuksen pyrkimysten mahdollista toteutumista.
  
Ilmestyskirjan 20:9 jakeen lupaus ”pyhien leiristä ja rakastetusta kaupungista” liitetään profetian venäläisissä tulkinnoissa Pyhän Rus (Pyhän Venäjän) ylösnousemukseen (Воскрешение Святой Руси), joka sytyttää Kristuksen valon koko maailmaan. Tästä ennusti myös venäläinen suuri ajattelija Fjodor Dostojevski, mutta ei yksistään hän, vaan Venäjää kutsuivat parannukseen ja osalliseksi Pyhästä Venäjästä myös Alex Stepanovitš  Homyakov (Алексей Степанович Хомяков ), Nikolai Gogol,  Vyacheslav Ivanov, Maximilian Voloshin, Nikolai Klyuev (Николай Алексеевич Клюев) ja Fjodor Tjuttšev (Федор Иванович Тютчев), jolle Pyhä Venäjä on uskon kohde ja maa joka tuntee Jumalan. Häneltä periytyy myös tämä tunnettu lause, että ”mieli ei voi ymmärtää Venäjää, vaan Venäjä on hyvin erityinen: Venäjän voi vain uskoa”. Tjuttšev kirjoitti Pyhän Venäjän kylien köyhyydestä, kansan kärsivällisyydestä ja nöyryydestä, muta kuitenkin Kristus tulee ”orjuuden muodossa” tämän kansan luo ja siunaa heitä. Köyhyys, kärsivällisyys ja nöyryys ovat Pyhän Venäjän ontologisia merkkejä, tärkeitä kristillisiä hyveitä. Näissä sanoissaan Tjuttšev liittyi itse asiassa Pyhän Matteuksen evankeliumissa kerrottuun Jeesuksen vertaukseen Viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31–46). Dostojevski teki Pyhän Venäjän perustavanlaatuisen eron Länsi-Euroopan suhteen.  Pyhä Venäjä ei ole vain ne ihmiset, jotka ”pyrkivät etsimään Jumalaa”, vaan jotka myös nousevat tunnustamaan Jumalan elämällään. Katolinen usko ei ole selvinnyt paholaisen kolmannesta kiusauksesta, absoluuttisen maallisen vallan tarjoamisesta. Dostojevskin mukaan Pyhä Venäjä ei ole maallisen vallan hankkimista. Tästä osoituksena Dostojevski esittää runonsa inkvisiittorista: usko ja väkivalta ovat ristiriidassa keskenään. Pyhä Venäjä on hengellisen vapautuksen valtakunta.


Ilmestyskirja kertoo, että Saatana oli päässyt vankilastaan ja lähtenyt liikkeelle, kiertänyt maan kaikki neljä kolkkaa ja johtanut kansat harhaan. Lopulta Saatana oli koonnut kansat sotaan ja saartanut ”pyhien leirin ja rakastetun kaupungin”, mutta silloin taivaasta iskee tuli ja se tuhoaa ne kaikki saatanan joukot. Tämä pyhien leiri ja rakastettu kaupunki on tullut hengellissiveelliseksi symboliksi sille pyhälle uskolle ja traditiolle, joka suojelee venäläistä sivilisaatiota ja sen yksittäisiä ihmisiä Jumalan valtakunnassa erotukseksi Saatanan valtakunnasta, jota ilmentää luopuminen kristillisestä uskosta. Niin hengellisissä piireissä on luonnollista – ja aivan raamatullisia esikuvia kunnioittavaa - Venäjällä kokea, että amerikkalais-eurooppalainen liberalismin mukainen propaganda ja poliittinen painostus ovat Saatanan valtakunnan taistelua Jumalan valtakuntaa vastaan.

Syksyllä 2013 Pietarissa Nevski prospektilla osallistui noin 100 000 ihmistä ristikulkueeseen:

Juuri haasteissa ja koettelemuksissa kaivattava lujuus ja päättäväisyys syntyvät ortodoksisessa uskossa, synnit tunnustaen parannuksessa ja rukoillen Jumalaa. Vain usko antaa ihmisille uuden mahdollisuuden ja Venäjälle suuren kansallisen parannuksen.  Jokainen venäläinen tarvitsee syvää vilpitöntä katumusta, koska on luopunut Jumalasta. Silloin löytyy myös se kallisarvoinen identiteetti, joka luo Pyhän Venäjän ylösnousemuksen.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on luonnehtinut modernille ajalle valitettavaksi piirteeksi ”moraalisen tunnon tuhoutumisen”: ”Kukin yksilö uskoo, että hän on itselleen oma totuutensa”. Tällaisessa maailmassa sosiaaliset verkostot manipuloivat ihmisten tietoisuutta, luovat illuusion ja tuhoavia riippuvuuksia poliittisen propagandan, viihdeteollisuuden ja mainosten kiusausten avulla. Arkkipappi Vsevolod Chaplin käyttää värikästä ilmaisua ”sosiaalisen netin hamsterit”, jotka yllyttävät ja manipuloivat ihmisiä. Kokonaan toisenlainen on ortodoksisen uskon mukainen ihanne uskovaiselle ihmiselle: kärsivällinen rukous ja toivon säilyttäminen kaikissa tilanteissa

Venäläinen kapellimestari Vasily Ivanovits Agapkin (Василий Иванович Агапкин) on jättänyt koko ihmiskunnalle erityisen kauniin melodian, joka tunnetaan ”Slaavilaisen naisen jäähyväisissä” (Прощание славянки - Proščanije slavjanki; englanniksi tunnetaan nimellä ”The Free Russia” ja suomeksi ”Vapaa Venäjä”). Tuon melodian perusteella käytiin maaliskuussa 1990 laajaa keskustelua uuden hymnin löytämiseksi Venäjän valtiolle. Yhdysvalloissa asunut runoilija Joseph Brodsky ja Mstislav Rostopovich puhuivat Agapkinan melodiasta presidentti Boris Jeltsinille ja ajatusta tuki myös turvallisuusneuvoston sihteeri kenraali Aleksandr Lebed sekä monet julkisuuden henkilöt.  Tällöin esille nousi ehdotuksena  Irkutskin draamateatterin näyttelijän Andrei Viktorovits Mingalevin (Андрей Викторович Мингалев ) teksti: ”Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!” (Встань за ВеруРусская земля! [vuodelta 1990]) . Dina Garipovan  (Дина Гарипова http://youtu.be/luSnOiYD-oE  sekä Zaran ja D. Petshovin koskettavat esitykset
 ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset” –marssista olen jo aiemmin esitellyt, mutta tällöin sanoitus oli romanttisempi – naisen kaipuu ja ikävä. Tässä on linkkejä Mingalevan sanoittamaan ”Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan” (Встань за ВеруРусская земля!)

Vasily Agapkin syntyi 3. helmikuuta 1884 talonpoikaisperheeseen Shancherovon kylässä, josta perhe muutti myöhemmin Astrakhaniin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Vasily Ivanovits kärsi nälkää ja kerjäsi äitipuolensa huolenpidossa.

Vasily Ivanovits lähti kymmenen vuotta vanhana poikana musiikkiopintoihin. Neljä vuotta myöhemmin teinipoikana hänet nimitettiin rykmentin parhaaksi solisti kornetistiksi (trumpettia muistuttavan vaskipuhaltimen soittaja). Vuosina 1899–1906 Vasily Ivanovits toimi useassa orkesterissa muusikkona Dagestanissa, Tverissä ja muualla. Vuonna 1906 hän sai kutsun asepalvelukseen, jonka hän toimitti 12. rakuunarykmentissä Tverissä. 12. tammikuuta 1920 Agapkin värväytyi Seitsemännen Ratsuväkirykmentin pääkonttorissa trumpetistiksi.

Balkanian sodan aikana vuonna 1912 Vasily Ivanovits sävelsi ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset”. Vuonna 1918 Vasily Ivanovits liittyi vapaaehtoisena puna-armeijaan ja taisteli punaisten puolella Varsovassa etelä- ja lounaisrintamalla. Vuonna 1920 sairastumisen johdosta hänen oli palattava Tambovin kaupunkiin, jossa oli talonpoikaiskapina. Kaupunki sijaitsee 430 kilometriä kaakkoon Moskovasta, Tsnajoen varrella.  Talonpoikaiskapinan tukahduttamisen jälkeen Agapkin nimitettiin Tambovissa 27.n pataljoonan ylikapellimestariksi.Tammikuussa 1924 Vasily Ivanovits osallistui Leninin hautajaisiin. Suuren isänmaallisen sodan alussa Vasily Ivanovits Agapkin nimitettiin kapellimestariksi NKVD:n moottorisoituun divisioonaan. 7. marraskuuta 1941 Moskovan punaisen torin kuuluisassa paraatissa hän johti Moskovan varuskuntien yhteistä sotilaallista orkesteria. Tällöin myös esitettiin ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset” Moskovan punaisella torilla. Tämän jälkeen Vasily Ivanovits sai nimityksen Novosibirskiin, josta vuonna 1943 hän palasi Moskovaan. 24. kesäkuuta 1945 Voiton paraatia johtivat eversti Vasily Ivanovits Agapkin ja kenraalimajuri SA. Chernetzky.  

 ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset”  syntyi kunnioitukseksi bulgarialaisille naisille, jotka tukivat miehiään Ensimmäisessä Balkanian sodassa. ”Slaavilaisen naisen jäähyväiset” tunnetaan Suomessa nimellä ”Vapaa Venäjä”. Slaavilaisen naisen jäähyväiset syntyi ja kantaesitettiin Krimin pääkaupungissa Simferopolissa vuoden 1912 lopulla, jossa se julkaistiin yhteistoiminnassa Liettuan jalkaväkirykmentin kanssa. Vasily Agapkin sanoitti ja Yakov I. Bogoradin sävelsi marssin.  Kuuluisaan melodiaan  Irkutskin teatterin näyttelijä Aleksandr Mingalev (Мингалёв  Александр) sävelsi patrioottisen laulun Nouse ylös uskon puolesta Venäjän maan!


Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!
Monilla lauluilla me kanssanne ylistämme synnyinmaata
Rakastamme sinua meidän pyhä Venäjän maa.
Korkealle sinä pääsi kohotat, niin kuin aurinko sinun kasvosi loistavat,
mutta sinusta tuli petoksen uhri.
Ne, jotka pettivät ja myivät sinut.

Jälleen vaelluksella trumpetti kutsuu meidät, 
Me kaikki liitymme joukkoon.
Ja menemme taisteluun!
Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maa!

Odota Venäjän pyhien voittoa, vastausta ortodoksi-isien!
Missä sinun Ilja ja missä sinun Dobrynja?
Isänmaa kutsui poikansa

Alla lippujen kaikki seisoivat rohkeasti
Rukouksin kulkivat Venäjän oikean asian puolesta
Meidän venäläistä vertamme vuodatimme rehdisti

 Jälleen vaelluksella trumpetti kutsuu meidät, 
Me kaikki liitymme joukkoon.
Ja menemme taisteluun!
Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!
Kaikki me – Suurvallan lapsia, kaikki me muistamme
isien liiton, Isänmaata varten, kunnian ja kirkkauden hyväksi
Älä sääli itseäsi tai vihollisia,

Nouse Venäjä, vankilasta orjuuden.
Voiton henki kutsuu, taistelu alkaa!
Nosta taistelun liput
Uskon, rakkauden ja hyvyyden puolesta.
[vuoksi totuuden, hyvyyden ja kauneuden]

 Jälleen vaelluksella trumpetti kutsuu meidät, 
Me kaikki liitymme joukkoon.
Ja menemme taisteluun!

Nouse ylös uskon puolesta, Venäjän maan!

”Sevastopolin valssissa” (Севастопольский вальс) on Georgi Lvovits Rubljovin (Георгий Львович Рублёв, 1916–1955)  sanat ja Konstantin Jakovlevits Listovin (Константин Яковлевич  Листов, 1900–1983) sävel, vuodelta 1955.  Melodia oli valmis 1954, mihin seuraavana vuonna valmistui runo. Tämä laulu on tunnettu eräänlaisena epävirallisena ”Krimin hymninä”. Laulun ensimmäiset esittäjät ovat olleet Georg Ots ja Vladimir Bunchikov. ”Sevastopolin valssi” on kuulunut myös Juri Bogatikovin, Leonid Kostritsan, Renat Ibragimovin, Aleksandr Rozumin, Aleksandr Kharchikovin ja Oleg Pogudinin ohjelmistoon. Vuonna 1961 Konstantin Listov kirjoitti samaninimisen operetin, joka noudatti myös Sevastopolin valssin melodiaa. Säveltäjä Konstantin Listov on kertonut, että hän loi Sevastopolin valssin Voiton päivän kymmenenvuotisjuhliin ja Sevastopolin ensimmmäisen puolustuksen satavuotisjuhlaan: ”Kun kirjoitin tämän laulun, näin Sevastopolin illan ja auringon laskun. Siellä kävi viileä, raikkaasti puhaltava merituuli. Merimiehet kulkivat valkoisissa jumppereissaan bulevardilla, jossa monen merimiehen tyttöystävä odotti. Kaikkialla oli nuorten elämäniloa: vitsiä, naurua, tanssia.

Valssissa mainittu Malahovin mäki (Малахов курган) on tärkeä paikka Sevastopolissa. Siellä Krimin sodan aikana 1854-1855 Venäjän joukot torjuivat sankarillisesti englantilais-ranskalaiset joukot. Malahovin mäellä myös vuonna 1942 Neuvostoliiton joukot torjuivat Natsi-Saksan hyökkääjät. Tällä hetkellä Malahovin mäki on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Sevastopolissa. Mäki on nimetty kapteeni Mihail Malahovin mukaan. Kapteeni Malahov oli reilun ja oikeudenmukaisen miehen maineessa. Hänen asuntonsa oli lähellä tuota mäkeä. Lokakuussa 1854 englantilais-ranskalais-turkkilaiset joukot tunkeutuivat Sevastopoliin. Brittiläiset onnistuivat pommittaa ja tuhota osittain kaupungin puolustuksen kolmannen linnakkeen. Alkuvuodesta 1855 venäläiset joukot hävisivät  lähituntumassa englantilais-ranskalaiselle sotajoukolle ja kesällä 1855 Sevastopoli oli saarrettu. Kaupunkia jatkuvasti pommitettiin.  27.elokuuta 1855 liittolaiset hyökkäsivät Malahovin mäelle, mutta kohtasivat venäläisten ankaran vastarinnan. Kuitenkin 30. elokuuta Venäjän viholliset pääsivät Sevastopoliin.

”Sevastopolin valssi” palasi takaisin Sevastopoliin tässä unohtumattomassa ja koskettavassa konsertissa maaliskuussa 2014. ”Sevastopolin valssi” palasi kotiin, kuten ihmiset kokivat tunteikkaasti. Venäjällä oikeat tahot tiesivät oikeaan aikaan, mitä USA oli sekä suunnittelemassa että jo toteuttamassa myös Krimillä Sevastopolissa. Venäjä tunnisti riittävän ajoissa vihollisten pyrkimykset  ja toimi asianmukaisella tavalla. Niin ”Pyhä Venäjä” on alkanut toteutua myös teoissa ja käytännössä, eikä vain sanoissa ja rukouksissa.

Georg Ots esittää Viron radio-orkesterin kanssa “Sevastopolin valssin” vuonna 1956.


Aalto roiskii hiljaa,
kuu kirkkaasti paistaa,
Pitkin merenrantaa kävelemme
Ja laulamme ja laulamme
Ja pään yllä humisevat
syksyisen puutarhan lehdet.

Sevastopolin valssi,
Kultaiset päivät,
Minulle tien valaisivat useasti
Silmämme valaisivat,.
Sevastopolin valssi
Muistavat kaikki merimiehet
Miten sinut unohtaa voisi,
Kultaiset päivät!

Malahovin mäki
laskeutuu sumuun
Tänä yönä tulitte laiturille
Laivoja saattamaan
Ja sitten laiturin reunalla
Minä muistelin viehättävää kotia.

Sevastopolin valssi,
Kultaiset päivät,
Minulle tien valaisivat useasti
Silmämme valaisivat,.
Sevastopolin valssi
Muistavat kaikki merimiehet
Miten sinut unohtaa voisi,
Kultaiset päivät!

Palasimme kotiin
Synnyinkotiin Sevastopoliin
Jälleen, kuten ennen, kukkii kastanja
Ja vieläkin minä odotan sinua
Pitkin Bulevardia kävelemme
Ja kuten nuoruudessa laulamme

Sevastopolin valssi,
Kultaiset päivät,
Minulle tien valaisivat useasti
Silmämme valaisivat,.
Sevastopolin valssi
Muistavat kaikki merimiehet
Miten sinut unohtaa voisi,
Kultaiset päivät!


Севастопольский вальс
слова Г. Рублева, музыка К. Листова

Тихо плещет волна,
Ярко светит луна;
Мы вдоль берега моря идем
И поем, и поем,
И шумит над головой
Сад осеннею листвой.

Припев:
Севастопольский вальс,
Золотые деньки;
Мне светили в пути не раз
Ваших глаз огоньки.
Севастопольский вальс
Помнят все моряки.
Разве можно забыть мне вас,
Золотые деньки!

На Малахов курган
Опустился туман.
В эту ночь вы на пристань пришли
Проводить корабли.
И с тех пор в краю любом
Вспоминал я милый дом.

Припев.

Мы вернулись домой
В Севастополь родной.
Вновь, как прежде, каштаны в цвету,
И опять я вас жду...
Вдоль бульваров мы идем
И, как в юности, поем.

Припев.






[5] http://3rm.info/50211-prorochestva-starcev-o-buduschem-svyatoy-rusi-video.html


Kirjoittaja on rehti, sitoutumaton Suomen kansalainen, jolle venäläinen ortodoksinen usko on elämää kantavana voimana tärkeä mutta sitä vastoin voimistuva läntinen "antikristuksen aatemaailma" on kaikkinensa vastenmielinen.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

tiistai 18. marraskuuta 2014

Venäjä ja venäläiset: rakkaus ja taivas

Venäjän sisäministeriön lehdessä ”Virantoimituksessa” (”На боевом посту”; lokakuu 2014)[2] everstiluutnantti Timur Makoev kuvaa koskettavasti, miten 70 vuotta sitten lokakuussa 1944 Neuvostoliiton Puna-armeija vapautti Ukrainan natsihyökkääjistä. Ukrainan maahan ukrainalaisten ja koko Euroopan hyväksi vuodatettiin paljon neuvostoliittolaisten sotilaiden verta: ”Näille sotilaille kuuluu nyt ikuinen kunnia taistelusta natsisotilaita ja -komentajia vastaan. Suuren isänmaallisen sodan päivinä he osoittivat ennennäkemätöntä rohkeutta ja sankaruutta”.[2]


Donbassin tärkeät kaupungit olivat myös 70 vuotta sitten kovien kamppailujen kohteena: Neuvostoliiton sisäasiainministeriön Tšekan - Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan – rohkeat miehet vapauttivat alueet natsivallasta. Monet rohkeat miehet muistetaan edelleen: vänrikki Karpenko, komentaja majuri Yablockin, Basili Kovalchuk, Petr Kravtsov, Georgi Mazanashvili, Grigori Peresvet jne.[2]

Brysselin ja Washingtonin voimalla on nyt uudestaan viritetty Ukrainaan se kansanmurha, joka oli jo päättynyt 70 vuotta sitten, kun Puna-armeija karkotti Hitlerin joukot. 
Toissapäivänä 10.11.2014 vietettiin Venäjän poliisin päivää (День Полиции), tarkemmin sanottuna Venäjän federaation sisäasiainvirastojen henkilöstön päivää. Noissa juhlissa ehdotonta huippuhetkeä edusti Anatoli Dorovskihin (Анатолий Николаевич Доровски́х) kirjoittama rukous Молитва-Ах, мой сынок (Ah, minun poikani) vuodelta 1996 ja siihen perustuva laulu, joka tunnetaan myös äitien hymninä Afganistanin ja Tshetsenian sotien taistelijoille («гимном матерей бойцов афганской и чеченской войн»). Tällä hetkellä laulu nosti mieleen surun ja myötätunnon slaavilaisten kansojen kärsimyksestä, minkä vääryyden on Bryssel ja Washington onnistunut saattamaan veljien ja siskojen välille Ukrainassa.

Esityksestä ja juhlasta on havaittavissa, että Venäjän suuruus ei tule kovuudesta, vaan rakkaudesta ja kaipuusta. Siellä missä rakkaus, ikävä ja surun ymmärrys katovat poliittisen johdon ja viranomaisten mielistä, siellä on astuttu pitkä askel fasismiin. Venäjän sisäasiainviraston henkilöstö vuodattaa kyyneleitä, tuntevat kaipuuta ja myötätuntoa vuosijuhlassaan marraskuussa 2014. Venäjä ei valmistaudu sotaan, vaan rakkauteen ja elää myötunnossa.

Anatoli Dorovskih [1] on syntynyt Neuvostoliitossa Donetskissa 23.11.1955, jossa hän suoritti ukrainankielisen koulun. Hän suoritti palvelun Altain alueella ja tuli Moskovaan sirkus- ja varieteekouluun.  Heinäkuussa 2014 Anatoli Doroviskih on tehnyt sooloprojektia "Ataman", johon sisältyy 10 kasakkateemoihin liittyvää sävellystä.

Gorkissa 1.6.1960 syntynyt Olga Kormuhina (О́льга Бори́совна Корму́хина) esitti Venäjän Federaation sisäasiainviraston henkilöstölle Dorovskihin laulun ”Ah, poikani”.  Hänen esityksensä on aina hyvin karismaattinen, ja niin nytkin!

Olgan mies Aleksei Belov on rock-bändin kitaristi. Laulajatar teki debyyttinsä jo keväällä 1980 Nižni Novgorodinn jazz-festivaaleilla. Vuonna 1983 hän aloitti Moskovassa musiikkipedagogisessa instituutissa opinnot. Soolouransa hän aloitti laulajana vuonna 1989. Hyvän alkuaikojen menestyksensä ohessa Olga tuli tuolloin tunnetuksi riitelystään Alla  Pugatšovan kanssa. Vuoden 1993 jälkeen hän piti kuitenkin lähes kymmenen vuoden tauon esiintyjänä ja keskittyi hengelliseen elämään. Helmikuussa 2010 Olga Kormuhina oli yhtyeensä ”Gorkin puisto” kanssa Vancouverissa, jossa he tukivat Venäjän olympiajoukkuetta.

Olga Kormuhinan karismaattinen, koskettava laulu nousee hänen hengellisestä vakaumuksestaan. Olga [3] on kertonut eräästä palveluksesta, jota patriarkka Aleksei II oli suorittamassa. Kun Aleksei II oli lopettanut saarnansa, hänen pyhyytensä sanoi: ”Kiitos kuorolaulun rukouksesta. Autoitte minua kovasti rukoilemaan”. Olgan mukaan voi laulaa eri tavalla: voi laulaa lavoilla kuin kirkossa, tai laulaa kirkossa kuin lavoilla. Juuri tuo viimeinen on kaikkein pahin. Laulaminen kirkossa riippuu siitä, miten ihminen rukoilee. Ihmiset, jotka eivät rukoile, eivät voi koskaan laulaa kirkkokuorossa. Olga kehottaa löytämään kokeneet hengelliset isät ja äidit, sillä ilman hengellisiä vanhempia ei nykymaailmassa voi elää. Tässä hän viittaa myös Dostojevskin neuvoon. Huono seura pilaa hyvän moraalin. Siksi yksi tärkeimmistä tehtävistä on lapsesta alkaen löytää hyviä ystäviä.

Musiikissaan ja vakaumuksessaan Olga Kormuhina ilmentää samaa intoa, jolla hän myös moittii ”poroporvarillista välinpitämättömyyttä”, joka on ”pahinta hengellisessä mielessä”, - ja Olga viittaa Herran varotukseen: ”Minä tiedän sinun tekosi: et ole kylmä etkä kuuma” (Ilm. 3:15).[4] ”Jopa viholliset ovat arvokkaampia kuin välinpitämättömät ihmiset. Välinpitämättömyys on kuin sameutta. Viholliset ajavat meitä rukoukseen, joka puhdistaa meitä”.[4]

Olga moittii niin sanottuja ”meidän intellektuelleja”, ”älymystöä”, itseriittoisuudesta: ”Muistanet Jeesuksen vertauksen rikkaasta nuoresta miehestä, joka kertoi että hänellä on jo kaikki. Kristus käski luopua omaisuudesta ja seurata Häntä. Tämä omaisuus ei ole vain aineellista hyvinvointia vaan myös tietoja, taitoja ja lahjakkuutta. Siitä miehen oli hyvin vaikea kieltäytyä”. Olga kertoo hämmästelevänsä, kun näennäisesti koulutetut ihmiset alkavat pilkata Jumalaa ja uskovaisia: ”He ovat ilmeisesti niin täynnä omaa itsekunnioitusta, ylimielisyyttä, turhamaisuutta ja itsepetosta”.[6] Olga kertoo havainneensa, että ulkomaalaiset etsivät Venäjää ja venäläistä henkeä, koska ovat kyllästyneet maailmaansa. Myös Dostojevski sanoi, että Venäjän kansaa tulee arvioida siitä, mihin se pyrkii. Olga vastaa: Ja me kaikki tavoittelemme taivaaseen.[5]





Ah, minun poikani,
Missä ulkomaan teillä
sydämesi on kylmettynyt lumessa?
Minä rukouksin autan sinua.
Ah, ei ilman tarkoitusta
Niin apeasti loistaa tähti
Päällä kaukaisen ulkomaan
Päällä sinun ja minun kohtalon.

Olisinpa tähti,
sinun teittesi yllä
Näkisin että sinä olet lähellä ja elät
Iloitsisimme yhdessä syntymäpäivänä
Niin hento toivo säilyy sielussa
Jos taas taistelu –
koko minun rakkauteni
menee ensin ja menettää verta.
Me lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme
ja minun sanattomasta syyllisyydestäni.

Ah, minun pikkuinen,
Katujen, talojen ja kattojen keskellä
Turvattomana, tuskin voi hengittää,
Minun sieluni joutuu eksyksiin,
Ah, ei ilman tarkoitusta
Niin sitkeästi väittävät suut
Kaikki menee ohi, ja tulee kevät
Sinä tulet takaisin, minun poikani, minun sankarini.

Olisinpa tähti,
sinun teittesi yllä
Näkisin että sinä olet lähellä ja elät
Iloitsisimme yhdessä syntymäpäivänä
Niin hento toivo säilyy sielussa
Jos taas taistelu –
koko minun rakkauteni
menee ensin ja menettää verta.
Me lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme
ja minun sanattomasta syyllisyydestäni.

Olisinpa tähti,
sinun teittesi yllä
Näkisin että sinä olet lähellä ja elät
Iloitsisimme yhdessä syntymäpäivänä
Niin hento toivo säilyy sielussa
Jos taas taistelu –
koko minun rakkauteni
menee ensin ja menettää verta.
Me lähdemme sinun kanssasi pois meidän sodastamme
ja minun sanattomasta syyllisyydestäni.

Ah, minun poikani,
Missä ulkomaan teillä
sydämesi on kylmettynyt lumessa?
Minä rukouksin autan sinua.



[2] В БОЯХ ЗА УКРАИНУ. Подполковник Тимур МАКОЕВ. Журнал «На боевом посту»  ВВ МВД http://www.vvmvd.ru/netcat_files/5005/391/h_3cd8caefc205a896e384ff9671ca286a

[3] Ольга Кормухина: Вера в Бога - главное сокровище. http://www.slavianka.com/read/gost-nomera/Olga-Kormuhina-Vera-v-Boga---glavnoe-sokrovishe/   

[4] Остров Ольги Кормухиной http://foma.ru/ostrov-olgi-kormuxinoj.html

[5] Ольга Кормухина и Алексей Белов: А жизнь — она такая классная!  http://www.pravmir.ru/olga-kormuxina-i-aleksej-belov-a-zhizn-ona-takaya-klassnaya/#ixzz3JQ2Ty8b5

[6] Ольга Кормухина: «Бог с ними?», или В каких случаях бьют в зубы http://www.pravoslavie.ru/smi/47571.htm


Kirjoittaja rukoilee rauhaa ja rakkautta maailmaan ja ihmissydämiin:



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha