Statcounter

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Nöyrin kysymykseni Aleksanteri-listalle: Miksi Suomessa vaietaan Ukrainan vallankaappaajien teoista ja eetoksesta?

Lähetin tämän kysymyksen Aleksanteri-listalle 2. maaliskuuta 2014 kello 20.24, kun siellä oli käyty monenlaista muuta keskustelua Ukrainan tilanteesta.

* * * *

Suuresti arvostamani pankkimaailman ja kansantalouksien asiantuntija Pekka Sutela sekä mies, jota vähemmän olen sympatiseerannut julkisesti, ovat käyneet  tällä listalla seikkaperäistä pohdintaa Janukovytshin perheestä ja perheen varoista sekä valitettavasti vähemmässä määrin Ukrainan nykyhallinnon legitimiteetistä, johon kaiketi itse keskustelu olisi voinut keskittyä. En ole koskaan käynyt minkään valtion presidenttien linnoissa ja huviloissa, joten en niiden arvoa ryhdy spekuloimaan tässä – etenkin kun monet linnat ovat valtiollista omaisuutta. Ehkä kymmenen kertaa suuremman kansan presidentin huvilat voisivat olla edes melkein yhtä arvokkaita kuin suomalaisen virkaveljensä virka-asunnot ja virkahuvilat. Myönnän nöyrästi, että itse tuo keskustelu voi kiehtoa meikäläisiä köyhiä miehiä: minä työtön mies niin kuin julkisuuteen ja poliisiviranomaisille saattamien tietojensa mukaan ainakin joitakin vuosia sitten minuakin huomattavasti köyhempi Mikael Storsjö olemme varmasti kiinnostuneita toisten kukkaroiden rahoista ja noiden rahojen lähteistä. Siitä huolimatta kohdistan erityisen huomion ihan toiseen seikkaan, suomeksi melkein täysin vaiettuun tosiasiaan Ukrainan vallankaappauksesta. Ainakin suosittelen arvioitavaksi seuraavia paria artikkelia.

Suomen ulkoministeriön, Erkki Tuomiojan ja erilaisten itseään ihmisoikeusaktivisteiksi kutsuvien tahojen (ml. Mikael Storsjö) hiljainen tai avoin tuki Ukrainan vallankaappaukselle on vähintäänkin hämmentävä seuraavien artikkeleiden valossa. Miksi tuosta tuesta ei ole keskusteltu äänekkäästi ns. ihmisoikeusaktivisteiksi esittäytyvien suurten mediasuhteitten avulla Suomessa? Seuraavissa artikkeleissa kerrotaan Ukrainan johtavasta puolueesta, Svoboda (Vapaus). Puolueen lähemmän tarkastelun jälkeen sitä voidaan kutsua vähintäänkin ”äärioikeistoksi”, ehkä paremmin myös ”fasistiseksi” tai ”neo-natsistiseksi”. Artikkeleista käy ilmi puolueen natsistinen eetos ja toiminta.

Vallankaappauksen jälkeen Svoboda on johtava puolue, vaikka viime vaaleissa se sai vain 10,5 % äänistä. Sillä on suoraan ¼ hallituspaikoista, ja toisen natsiryhmän Pravii Sektorin avulla se valvoo myös toiset ¼ (ns. Maidan aktivistit hallituksessa). Lisäksi sillä on veto-oikeus loppuun ½ ministereistä. Taktisista syistä natsiryhmä ei tahtonut ottaa pääministerin paikkaa, sillä läntisille koordinaattoreille oli parempaa nykyinen menettely. Natseilla on hallussa mm. Turvallisuus- ja Puolustusministeriöt sekä valtion Pääsyyttäjän virka.

Miksi Erkki Tuomioja niin kuin Lännen eliitti ja propagandakoneisto (ns. lehdistö) ja Aleksanteri-listan oppineet analyytikot (ml. länsimaiset ”ihmisoikeusaktivistit”) eivät ole juurikaan tuominneet Ukrainan uutta natsi-hallitusta, vaan päinvastoin puolustavat sitä kynsin hampain? Mikä on tuollaisen hallituksen legitimiteetti?

En ole lainkaan havainnut kiinnostusta arvon keskustelijoissa ja suomalaisessa mediassa siihenkään, että Pravii Sektorista suoraan ja äänekkäästi pyydetään itse terroristi Doku Umarovia avuksi terroritekoineen Venäjää vastaan. En ole lainkaan juuri nähnyt uutisointia siitä, miten kommunistisen puolueen puoluetoimistoja on ryöstetty ja tärvelty hakaristein, miten synagogia on poltettu, miten venäläisiä turistibusseja matkustajineen on pahoinpidelty sairaalakuntoon jne. ”oikeistosektorin” nimissä. Noita hiljaa unohdettuja julmia tekoja on pitkä lista.


Suomessa on uutisoitu kyllä siitä onnesta, että Suomessa on ainakin toistaiseksi ”erilainen venäläisvähemmistö”, joka on ”pieni, rauhallinen ja kohtalaisen hyvin integroitunut yhteiskuntaan”. Joku saattaisi saada Iltalehden jutusta ja Jussi Niinistön haastattelusta (väärän tai tarkoituksellisen) russofobisen mielikuvan, että venäläiset olisivat jotenkin se väkivaltainen vaarallinen väestönosa Krimillä ja Ukrainassa, vaikka Krimin tilanne on väkivallattoman rauhallinen mutta toki jännittynyt. 



Kirjoittaja:

 Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html