Statcounter

maanantai 30. toukokuuta 2011

Keiden hyväksi Moskovan homoparaatia yritettiin jälleen kerran?

Lauantaina 28. toukokuuta 2011 Moskovan keskustassa yritettiin jälleen Gay Pride –marssia.

Suomalaiset gay-aktivistit ovat olleet tuttuja vieraita Moskovassa – ja sen jälkeen suomalaisessa mediassa, jossa he ovat kertoneet Venäjän kauheasta ihmisoikeusongelmasta.

Propagandasodassa Moskovan ortodoksinen kirkko leimataan epäilemättä vanhoilliseksi, jopa ortodoksit liitetään väkivaltaisuuksiin gay-ihmisiä vastaan.

Moskovalainen poliittinen johto leimataan syrjiväksi vallankäytössä. Mitä nämä gay-paraatin ihmiset oikeasti ovat muuttamassa?

Moskovan pormestarin virasto oli kieltänyt homojen paraatin. Kansainvälinen yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (4.11.195) sallii rajoittaa kokoontumisvapautta yleisen järjestyksen perusteella, kun terveyden, moraalin, oikeuksien tai vapauksien katsotaan olevan uhattuna.

Suomessa on hyvin vaikea enää ymmärtää, että moraalin perusteella sopii kieltää julkiset homoparaatit. Suomessahan evankelisluterilaisen kirkon piispat ovat valmiit kutsumaan homoparit kirkon alttarille, katsoa lempeydellä parin hääsuudelmaa ja julistaa Jumalan siunaukset näille rakastavaisille.

Homoaktivisteille kirkon hidas muutosprosessi ei sekään riitä. On vaikea uskoa, että homoaktivisteilla on merkittävää innostusta osallistua kirkon jumalanpalveluselämään, vaan pikemmin kyse on instituutiota ja kristinuskon perusteita (Pyhä Raamattu) vastaan tehtävästä hyökkäyksestä erikoisesta maailmankatsomuksestaan käsin.

Venäjällä on valtaväestö ja erityisesti kristillisen tai islamilaisen moraalikäsityksen tuntevat ihmiset kysyneet hyvin aiheellisesti, oliko Moskovan paraatissa kyse pikemmin hyökkäyksestä Venäjän instituutioita, eettistä perustaa ja kansainvälistä mainetta vastaan kuin tarpeista ja oikeuksista homojen ihmisoikeuksien puolesta.

Homoparaatin tavoite määritellä Venäjän mainetta kansainvälisesti

Brittiläisen ihmisoikeusjärjestön edustaja Peter Tatchell kauhisteli Moskovassa, että homoparaati kiellettiin jälleen kerran.

Homoparaatin kanssa samanaikaisesti oli ortodoksisia symboleita kantava vastamielenosoitus.

Myös homot tarvitsivat suojelua kiristyneessä tilanteessa. Ja he saivat suojelua Moskovan poliisilta.

Moskovan poliisi pidätti noin 30-40 henkilöä – sekä seksuaalivähemmistöjen aktivisteja että heidän vastustajiaan. Pidätetyistä 18 oli homoaktivistia ja 14 anti-homoaktivistia.

Homoparaatin kansainvälinen luonne oli jälleen kiinnostava. Nämä ulkomaiset edustajat tekevät tiettäväksi näkemyksensä, että Venäjällä ”törkeästi loukataan homojen oikeuksia”. Tämä oli itse paraatin tarkoitusperä, jota varten nämä tietyt ryhmäkunnat tekevät matkansa Moskovaan.

Todellisuudessa Venäjä on varsin vapaamielinen siinä mitä ihmiset tekevät kotonaan. Katujen näkymät ovat myös huomattavan vapaamieliset.

 Tietyt kansainväliset tahot eivät sallisi, että Venäjällä on myös seksuaalimoraali, jossa avioliitto rakentuu miehen ja naisen välille.

Mielenosoittajien tavoite näytti jälleen kerran määritellä Venäjän kansainvälistä mainetta. Paikalla laitonta marssia johtanut ranskalainen Louis-George Tin paljasti tarkoitusperänsä, kun hän lausui: "Pyydämme Euroopan neuvostoa peruuttaa Venäjän äänioikeus, koska Venäjä ei kunnioita lesbojen ja homjen ihmisoikeuksia." Myös Tin oli pidätettynä.

 Lokakuussa 2010 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli Venäjän kieltoja järjestää gay-paraateja.

Human Rights First otti homot räjähtäväksi uutiseksi informaatiosodassaan

Newyorkilaisesta Human Rights First –organisaatiosta syrjinnän vastaisen ohjelman johtaja Paul Legendre tuomitsi voimakkaasti Venäjän, jossa hänen mukaansa seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeudet eivät saa toteutua.

Muistellaan hiukan, mikä mies tämä Legendre on ja mistä järjestelmästä hän saa rahansa. Hän kirjoitti 14. huhtikuuta 2010 tyypilliseen tapaansa vihamielisesti Venäjää vastaan ja antoi ymmärtää Venäjän suosivan uusnatsien viharikoksia.

 19.6.2009 Paul Legendre kirjoitti Human Rights Firstin raportin Medvedevin Venäjän ongelmista US. Helsinki komissiolle (Commission on Security and Cooperation in Europe (CSCE). Raportissa hän syytti Venäjää viharikosten kasvusta ja uskonnonvapausongelmista vahvistuvassa muukalaisvihamielisessä kontekstissa. Hänen toimenpide-ehdotuksensa oli, että kansainvälistä yhteistyötä tulisi vahvistaa Venäjän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamiseksi. Nimenomaisesti tämä toimenpide-ehdotus on itse varsinainen iso asia, jota varten moninaisia raportteja ja lehdistötilaisuuksia tarvitaan tempausten tuoman julkisuuden jälkeen.

Human Rights First on tunnettu Venäjä-vihamielisyydestään. George Soros ja hänen instrumenttinsa Open Society Institute sekä maailman suurin aseteollisuuden konserni Lockheed Martin rahoittaa perustamaansa järjestöä Human Rights First.

Tämän järjestön edustaja oli myös 5. kesäkuuta 2007 tapaamassa Doku Umarovin varatiedotusministeriä, Kavkaz Centerin edustajia ja ääriryhmänä kielletyn Venäjä-Tshetshenia -seuran («Общество российско-чеченской дружбы», Venäjä-Tšetšenia ystävyysseura) edustajaa, kun nämä tapasivat Martti Ahtisaarta Etelärannassa.

Human Rights First on kiinteästi kietoutunut informaatiosotaan. Michael Posner toimi Human Rights Firstin presidenttinä ennen siirtymistään Yhdysvaltojen ulkoministeriön ihmisoikeusvaliokunnan johtoon. Tämä organisaatio osallistuu keskeisellä tavalla jopa separatismin tukemiseen.

Sopiikin kysyä, missä määrin mieli oli vilpillinen, ketunhäntä oli kainalossa ja sormet selän takana ristissä, kun Human Rights First on osoittanut suoranaista moni-ilmeistä tukea bandiiteille, kun nämä taistelevat Venäjää vastaan? Ovatko homot myös eräs räjähtävä uutinen tuossa informaatiosodassa?

Human Rights First on kiinteästi mukana amerikkalaisessa informaatiosodassa arabimaiden levottomuuksien tarpeita varten.


Homoaktivistit eivät ole normaalihomoja

Olen saanut seurata vuosikymmeniä homoaktivistien tiettyjen kampanjoiden epäuskottavuutta.

Kysehän ei ole suinkaan siitä, että nämä homoaktivistit edustavat koko seksuaalivähemmistöä: luultavasti useat tahtovat elää omaa rauhallista, ei-julkista elämäänsä. Sitä vastoin poliittiset aktivistit käyttävät seksuaalista suuntautumistaan informaatiosodan välineenä.

Törmäsin erikoiseen henkilöön, kun Tarja Koivumäki lähetti kantelun Espoon hiippakunnan piispalle Mikko Heikalle 2. syyskuuta 2010 (Diaari 437/asianumero 2010-00258; saapunut 2.9.2010).

”Seurakuntalaisena” esiintynyt Tarja Koivumäki oli todellisuudessa pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtaja – Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja, joka oli vain muutama viikko ennen kantelua kerännyt Helsingin keskustassa ihmisiltä pois Raamatut ja Koraanit tuhottavaksi. Tämä ilmentää ilmeisen hyvin myös yleisemmin homoparaatien aatteellista loukkaavuutta ja sopimattomuutta.

 Tuhottavien Raamattujen ja Koraanien tilalle Koivumäki lahjoitti pornolehdet.

Tarja Koivumäen tarina ei suinkaan ala ja lopu noista pikkuepisodeista, vaan homoaktivismille sopivaan tapaan hän oli osallistunut toukokuussa 2009 vihajärjestön Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin (Finrosforumin) tilaisuuteen puheenjohtaja Heidi Hautalan kanssa: nämä olivat moittineet Venäjän ihmisoikeustilannetta, koska Koivumäki oli ollut pidätettynä Moskovassa.

Koivumäki oli osallistunut Pushkinin aukiolla laittomaan mielenosoitukseen "seksuaalivähemmistöjen puolesta". Myös tuolla kertaa laiton mielenosoitus seksuaalisten vähemmistön ”puolesta” oli työväline vihamieliselle informaatiosodalle Venäjää vastaan, jota Finrosforum harjoittaa Suomessa päätoimisesti.

Kuva: Tarja Koivumäki johti ateistien kampanjaa Raamattuja ja Koraaneja vastaan

Koivumäki oli osallistunut Pushkinin aukiolla laittomaan mielenosoitukseen "seksuaalivähemmistöjen puolesta".
Kuva: Atuubi ja Finrosforum 2009

Moskovan laittomalle marssille osallistunut ja siitä jälkikäteen julkisuutta tehnyt Koivumäki on tyypillisesti sellainen henkilö, joka on toiminut aktiivisesti hyviä Venäjä-suhteita vastaan.

 Kesällä 2010 Tarja Koivumäki hyökkäsi Facebook-vetoomuksessa voimakkaasti Venäjän presidenttiä ja hallitusta vastaan seksuaalisten vähemmistön perusteella. Täten ei ole lainkaan uskottava, että Tarja Koivumäki olisi rakentamassa hyviä suhteita Suomen ja Venäjän välille.

Kuva: Koivumäki hyökkää kesällä 2010 Venäjän presidenttiä vastaan


Mitä opimme tästä?

Älä usko kaikkea intohimoa ja tuskaa, vaikka itse homo tai lesbo sen kertoisi!



- - - - - - -




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti