Statcounter

tiistai 30. marraskuuta 2010

Tutkitusti puhdas isänmaallinen suomalaismies

Ystävä soitti tänään ja kertoi Salon Seudun Sanomien jutusta. Siinä oli kerrottu pitkät tarinat minusta. Lehti ei kysynyt yhtään mitään minulta, vaikka kirjoitti minusta. Sehän on tavallista, että lehdistö luo todellisuutta pikemmin kuin kertoo todellisuudesta.

Salon Seudun Sanomien jutusta kävi ilmi, että poliisi oli päättänyt lopettaa kirkon pyytämän tutkimuksen. Poliisi ei kokenut mitään sellaista, joka kuuluisi heidän viranhoitoonsa kirkon antamana tehtävänä. Poliisi ei ollut missään vaiheessa yhteydessä minuun, joten en edes tiedä, mitä heidän piti tutkia. Olen nähnyt kuitenkin, että sisäministeriön poliisiosaston liittymästä on tutkittu blogistani mitä moninaisimpia teemoja, lähipäivinäkin useita tunteja päivässä. Äskettäin tehtiin tuttavuutta Abdullah Tammen kanssa pitämään ensimmäiseen lehdistötilaisuuteen, joka oli liki täsmälleen vuosi sitten Islamilaisen puolueen tiloissa. Tämän jälkeen virisi melkoista sähköpostitarinointia Tammea ja minua vastaan. Iltalehti kirjoitti myös meille tutusta miehestä, joka lähti Suomesta sotiakseen Kaukasiassa. Toinen oli ollut pitkät ajat vangittuna Saudi-Arabiassa. Nämä jutut olivat aivan äskettäin poliisin tutkinnan kohteena blogistani. Aiemmin olivat muut seikat tutkimuksen alla. En ole kuitenkaan kasvotusten tavannut yhtään poliisia asian johdosta. Ihan turhaa onkin tavata, koska poliisi ei ole ollut kiinnostunut suojelemaan perheeni turvallisuutta suoranaisista kuoleman lupauksista ja pään katkaisumääräyksistä huolimatta. Silloin luonnollisesti minullakin on varsin vähän sanottavaa vastavuoroisesti. Myönnettäköön, että mainittu poliisitaho kuitenkin surffaili aivan äskettäin selvittäen myös syyttäjän päätöstä lopettaa tutkinta "Doku Umarovin" antamasta tappomääräyksestä.

Erityisen iloinen olen isänmaallisuudestani. Lehtijutusta kävi myös ilmi, että itse Suojelupoliisilta oli kysytty minuun liittyvässä asiassa. Kirkko tarvitsi jopa SUPO:n viisautta! Niin kävi ilmi, että olen siis puhdas isänmaallinen suomalaismies. Siitä minä olen ylpeä, koska kohta on jälleen itsenäisyyspäiväkin lähestymässä. Pohjan kirkossa on tällöin toki toimittamassa rovasti Veli-Matti Hynninen. Kirkkomme traditio on ollut, että jumalanpalveluksen jälkeen laskemme seppeleen talvi- ja jatkosodassa kuolleiden muistolle sekä seppeleen ns. punaisten haudalle vakaumuksensa puolesta vuonna 1918 kuolleiden kunniaksi. Isänmaallisuutemme sulkee kirkkomme hautausmaalla suomalaiset poliittisesta vakaumuksesta ja poliittisesta sitoutumattomuudesta riippumatta. Lisäksi isänmaallisuutemme ei koe taisteluasennetta myöskään ulkomaalaistaustaisia lähimmäisiämme vastaan.

Minun on helppo olla tutkitusti puhdas isänmaallinen suomalaismies










- - - -

Blogissani ei ole enää kommentointimahdollisuutta. Jos haluat käydä keskustelua kanssani, löydät puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni blogin esittelyn yhteydestä. Keskustelua voi käydä myös kanssani facebookin välityksellä

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

ADVENTTISUNNUNTAIN VESPER

1. Adventtisunnuntain Vesperissä pidetty saarna Karjaan Pyhän Katariinan kirkossa 28.11.2010 klo 17 ja Pohjan Pyhän Marian kirkossa 28.11.2010 klo 19.



Matt. 21: 1-9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
- Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
- Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!


_ _ _ _ _ _

Tänään on nöyrtymisen adventti, adventus humiliationis, koska Jeesus ratsasti VT:n Sakarjan kirjan profetian mukaisesti nöyränä rauhan kuninkaana Jerusalemiin.

 Suomalaisessa perinteessä kaunis Hoosianna –laulu luo tunnelmaa joulun odotukselle, katsomme myös Betlehemin seimessä syntyvää pientä Jeesus-lasta kohti.

Adventin ja joulun yhdistyminen tunnelmalliseksi rakastettavaksi juhla-ajaksi ilmaisee kaipuuta arkisten väittelyiden toiselle puolen rauhaan, sovinnollisuuteen, pientä ihmistä rakastavan Jumalan yhteyteen.

Adventin korostuminen etupäässä Jeesuksen nöyrtymisen ja kauniiden laulujen näkökulmasta kertoo tarpeestamme löytää kovan, repivän elämän vastapainoksi siunattu rauha.

Adventin ja joulun tunnelmat kertovat kauniimman Jeesus-kertomuksen kuin mitä historiallinen tapahtumien kulku ja Raamatun kerronta ilmentävät.

Adventin romantisoitunut kaunistuminen ei ole mitenkään hyvä tai paha asia, vaan se kertoo ihmisenä olemisesta, se on ilmausta yleisesti koetusta tarpeesta paeta liian kovia, liian repiviä, liian häijyjä realistisia tai inhorealistisia tai jopa pessimistisiä näköaloja kauneuteen, odotukseen ja toivoon.

Romantisoitunutta adventtia mitenkään väheksymättä, vaan pikemmin kunnioittaen, on myös aiheellista tiedostaa, että me emme ole ihmisinäkään tehty samalla lestillä: toiset kaipaavat kauneuden tuomista arkitodellisuuteen, sitä vastoin toiset kaipaavat tai kestävät kipeää ristiriitaa menettämättä elämän mielekkyyttä ja valoisuutta.

Historian ja Raamatun tutkijat voivat hyvin vakuuttavasti paljastaa, että Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin johti melkoiseen konfliktiin, välittömästi Jerusalemin temppelissä välirikkoon, ja seuraavana parina päivänä Jeesuksen ankariin puheisiin viimeisestä tuomiosta, ja heti myös salaliittoon ja tapposuunnitelmaan Jeesusta vastaan.

 Historiallista ensimmäistä adventtia ei seurannut Betlehemin seimessä syntynyt pieni Jeesus-lapsi enkelikuoron laulaessa, vaan pitkäperjantain pimeä tuska, kun verta vuotava, pieksetty Jeesus huusi tuskaisat sanat ristillä ihmiskunnan syntien tähden sijaisena, sovittajana: ”Eeli eeli lama sabaktani”, Jumalani Jumala, miksi minut hylkäsit.

Me elämme näiden tunteiden välimaastossa adventtina, kun odotamme joulua: harvoin elämä on niin täysin eheä, ettei joulun odotukseen liittyisi myös aitoa tuskaa ja pimeyttä. Tämä tuska ja pimeys eivät tee adventista epäaitoa ja väärää tai epätoivoista.

 Jeesuksen omaan adventtiin kuuluivat kyyneleet, kipua ja tuska, jopa ristinkuolema.

 Tuska ja kipeys eivät saisi kuitenkaan poistaa meiltä toivoa: tänään me näemme Raamatun sanan valossa kauemmaksi, tiedämme toivon todelliseksi, voimme luottaa enkelikuoron laulavan Jumalan rakkauden ja hyvän tahdon puolesta jo pian Betlehemin kedolla huolimatta omasta tämän hetkisestä köyhyydestämme, riittämättömyydestämme ja mahdollisista moninaisista ongelmistamme.

Kauneutta ei pidä riistää ihmisen elämästä, jos vaikka elämme ankaran realistisessa maailmassa: adventti kertoo sen meille kaikissa Suomen kirkoissa.

 Adventtina sopii innostua "Hoosianna" -laulusta ja muistaa, että se on rukous Jumalalle, jotta Jumala pelastaisi meidät. Niin pelastus voi olla kaunis asia, kuten Hoosianna laulussa.








- - - -


maanantai 22. marraskuuta 2010

Kavkaz Center syyttää maltillisia tšetšeeni- ja inguušipakolaisia KGB-terroristeiksi

Kavkaz Center tahtoo säilyttä tšetšeeni- ja inguušipakolaiset regressiivisessä ryhmäorjuudessa, terroristimedian ”identiteettiyrittäjät” tai ”moraaliyrittäjät” (engl. moral entrepreneurs) ovat valinneet taktiikakseen pelottelun ja vainoharhaiset tarinat.

Taktiikan avulla toivotaan, että luottavaiset jäsenet seuraisivat tunneriippuvuudessa ja henkisen alaikäisyyden tilassa Kavkaz Centerin viitoittamaa ryhmää.

 Joukkokäyttäytyminen on regressiota yksilökehityksen varhaisvaiheisiin. Ryhmässä vallitsevat voimat olivat alitajuisia ja irrationaalisia, kuten tulee ilmi Kavkaz Centerin sananvalinnoista ja eetoksesta.

Vainoharhainen tarinointi nousee Kavkaz Centerillä toisaalla myös sen rappeutuneesta uskonnollisesta eetoksesta, johon jo ideologian tasolla kuuluu maltillisten muslimien tuomitseminen luopioiksi ja vastustajien leimaaminen ”vihamielisen” valtion agenteiksi.

Psykopatologia, taktiset yritykset ryhmäorjuuden säilyttämiseksi ja uskonnollinen eetos luovat yhdessä tuon pahan kolmiyhteyden, jonka voimassa Kavkaz Center syyttää esimerkiksi maltillisia tšetšeeni- ja inguušipakolaisia KGB-terroristeiksi.

21. marrakuuta 2010 kello 23:42 Kavkaz Center julkaisi sensaatiota herättäen artikkelin ikään kuin Andrei Soldatovin (Андрей Солдатов) näkemyksiä siteeraten. Kavkaz Center väitti nuo julkaisemansa näkemykset löydetyksi moskovalaiselta Agentura- sivustolta (Агентура).

Mainittu Soldatov on nuori 4.10.1975 syntynyt toimittaja, valmistunut Moskovan yliopistosta. Syyskuussa 2000 hän loi muutaman samanhenkisen muun toimittajan kanssa Agentura-sivuston. Tätä ennen hän oli työskennellyt myös mm. Izvestija-lehdelle. Oman kertomansa mukaan marraskuussa 2002 kirjoitetun reportaasin jälkeen hänen mediansa joutui FSB:n aloittaman rikostutkimuksen kohteeksi, jopa tietokone ja palvelin takavarikoitiin, koska Soldatovin pelättiin paljastaneen valtiosalaisuuksia.


Joulukuussa 2002 FSB palautti palvelimen ja sittemmin myös tietokoneen. 20. marraskuuta 2008 Novaja Gazeta päätti lopettaa Agenturan kanssa yhteistyön. Kavkaz Center ei kerro näitä em. taustatietoja.

Jo Kavkaz Centerin otsikko 21.11.2010 kello 23:42 räväytti epäluulon Kaukasiasta saapuneita pakolaisia vastaan, mikäli nämä pakolaiset haluavat integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan, elää maltillista elämää ja vetäytyä syrjään taisteluasetelmista. Otsikko on karu moite näitä ihmisiä vastaan: ”Venäläisiä vakoojia. Venäjältä ja Kaukasiasta saapuneista pakolaisista useat ovat FSB-agentteja”.

Otsikon tarkoituksena on luoda pelotteluun perustuvaa kyttäämistä pakolaisten keskuuteen, jottei kukaan luopuisi separatismista.

 Otsikko provosoi epäiltyä ihmistä "todistelemaan", että hän kuuluu oikeasti pahojen separatistien joukkoon, eikä ole mikään lainvalvontaviranomaisia palveleva agentti!

Otsikko ilmaisee myös Kavkaz Centerin pettymystä, koska "useat pakolaisista" eivät sittenkään tahdo liittyä Kavkaz Centerin edustamaan militanttiin jihadismiin!

Artikkelissa juttu jatkuu hurjana: ”Eurooppaan saapuneiden pakolaisten keskuudessa on myös venäläisiä vakoojia. En näe mitään syytä, miksi Venäjän salainen palvelu (normaalikielellä FSB – KC) ei yrittäisi värvätä näitä ihmisiä”.

Lähde: Kavkaz Center 21.11.2010 kello 23:42 (logo on manipuloitu)


Herää kysymys, mikä on Kavkaz Centerin taktinen tarkoitus kuvatun epäluulon virittämisessä pakolaisia vastaan.

Kavkaz Center tahtoo säilyttää Kaukasian pakolaiset ryhmäorjuudessa

Vuonna 2003 psykoanalyytikko Kristina Saraneva vertasi vaikuttavasti omaa maata ja kulttuuria ”äidin kohtuun”, jossa ei tarvitse kyseenalaistaa identiteettiään, mutta ihminen kokee jo syvää avuttomuutta, turvattomuutta ja rajojen epäselvyyttä (egon disintegraatio), jos hän menettää elintärkeän ”äidillisen säiliön” (maternal containing object), oman maan ja kulttuurin.

Vuonna 2004 julkaistiin Belgradissa, Laplje Selossa ja Chicagossa tehty tutkimus, josta ilmeni, että 43 % Bosnian pakolaisista koki syvää masennusta (DSM-IV –kriteerit) vielä kolmen vuoden kuluttua itse traumaattisista kokemuksesta, kotinsa ja kulttuurinsa jättämisestä. Toinen seurantatutkimus 1358 henkilölle entisen Jugoslavian alueelta maaliskuun 2000 ja heinäkuun 2002 välisenä aikana paljasti, että huomattavalla osalla tutkituista oli vielä kahden vuoden kuluttua itse tapahtuneesta vakavia trauman jälkeisiä oireita, pelkoa elämän hallinnan menettämisestä, riittämätöntä luottamusta ihmisten hyvätahtoisuuteen, elämän merkityksen kadottamista.

Nämä ihmiset ilmaisivat uskonnolliset uskomuksensa hyvin mustavalkoisesti ja vainoharhaisesti, käyttivät ns. coping-keinoja.

Kavkaz Center haluaa hallita salaliitoilla, epäluulolla ja pelolla näitä Kaukasiasta saapuneita pakolaisia, joiden alistamiseksi salaliitot ja vainoteoriat ovat hyvin tehokkaita keinoja vallitsevassa psykologisessa tilassa.


Länsimaiseen vapauteen ja moni-ilmeisyyteen tottuneen ihmisen silmissä nuo Kavkaz Centerin tarinat ovat täyshulluja, mutta sitä vastoin ne tarinat uppoavat "kuin kuuma veitsi voihin", jos kuulijana on egonsa disintegraation kanssa kamppaileva pakolainen.

Kavkaz Centerin taktiikan paholaismaisuus on hyvin tutkittu

Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja lahkojen psykodynamiikkaa.

Aihetta käsitteleviä tutkimuksia ovat esim. Miczek, Klaus A., Thompson, Michael L. & Tornatzky, Walter 1990. ”Short and Long Term Physiological and Neurochemical adaptation to Social Conflict”. Sivut 15-36 teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series. Kluwer Academic Publishers. Roy, M.J. 2006. Novel Approaches to the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress Disorder. NATO Security through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6. IOS Press: Amsterdam. Finklestein, M. & Dent-Brown, K 2008. Psychosocial Stress in Immigrants and in Members of Minority Groups as a Factor of Terrorist Behavior. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 40. IOS Press: Amsterdam. Sharpe, M. (toim.) 2008. Suicide Bombers: the Psychological, Religious and Other Imperatives. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics. IOS Press: Amsterdam.

Turkin Ankarassa toimiva Natoon terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, toimitti vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen. Itse artikkelit perustuvat pääasiassa lokakuussa 2007 Makedonian Skopjessa NATO:n harjoitusleirillä pidettyihin esitelmiin.

Tässä julkaisussa Charvatin (2008:24) mukaan yhteiskunnassa koettu häpäisy ja nöyryytys ovat yleisimpiä keinoja, joiden avulla yksilöitä ajetaan terroristiorganisaatioon. Samassa julkaisussa Alkan ja Özdemir (2008) kiinnittävät
huomiota ryhmädynamiikkaan. Äärimmäishenkinen ryhmä riistää pois individualismin. Yksilöt voidaan uhrata organisaation korkeimman hyvän puolesta. Johtajia ei sovi arvostella: johtajana on äiti, isä, veli tai Jumala.

Seurauksena on, että jäsenet menettävät persoonallisuutensa ja identiteettinsä. Tätä havaintoa soveltaen on pääteltävissä, että Kavkaz Centerin salaliittoteoriat ja syytökset maltillisia tšetšeeni- ja inguušipakolaisia vastaan on juuri yritys riistää pakolaisten individualismi, keino uhrata pakolaiset Kavkaz Centerin ja sen vihaorganisaatioiden hämäriin pyrkimyksiin.

Nuoren jäsenen ei sovi enää ajatella äärimmäisessä lahkossa mitään muuta kuin mikä on kyseisen lahkon omat päämäärät ja ihanteet. Hänet leimataan jo pian ”luopioksi” tai ”vakoojaksi”.

Sotilasliitto Naton tutkija Sütalan (2008a, 2008b) käsittelee em. julkaisussa äärilahkon ymmärtämiseksi motivaatioteorioita. Hänen mukaansa yksilötason selitykset ovat törmänneet ongelmiin, tuskin ilmiö selittyy ainakaan kokonaisuudessaan yksittäisen kirjoittajan psykopatologisilla ongelmilla.

 Sen sijaan ryhmätason selitykset ja motiiviteoriat ovat perusteltuja. Sütalan viittaa CIA:n tutkijaan Jerrold Postiin.

Yksilö on ehkä joutunut liikkeeseen syystä tai toisesta, mutta tässä ryhmässä hän määrittää sosiaalisen asemansa ryhmän hyväksynnän avulla. Ryhmän identiteetti määrittää ääriryhmälle tyypillisen ryhmäajattelun (group thinking) ja eristäytymisen yhteiskunnasta. Leimaamisen, uhkakuvien ja salaliittoteorioiden avulla tuota yksilöä halutaan pitää ääriryhmälle tyypillisessä ryhmäajattelussa.

Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub on tuonut ilmi 2000-luvulla tutkimuksissaan sodan ja vihan ilmiöitä sekä holokaustin ja sotien traumoja. Hänen mukaansa ”de-individualisoituminen” Staub (2003: 388) tapahtuu, kun ryhmän päämäärien mukaisesti yksilöllisen persoonan tilalle asetetaan korvaava identiteetti (”compensatory identity”; Staub 2003: 357).

 Staub on kuvannut näitä prosesseja kirjassaan:The Psychology of Good and Evil. Why Children, Adults, and Groups Help and Harm Others. Cambridge University Press.

 Kokemukset kaaoksesta ja järjestyksen menetyksestä uhkaavat turvallisuuden tunnetta, maailmasta tulee vaikeasti ymmärrettävä ja ratkaisuksi astuvat vihollisia demonisoivat lahkot (Staub 2003: 375–376, 384, 387).

Monikulttuuriseen, uskonnollisestikin varsin liberaaliin ja jopa ateistiseen Eurooppaan saapuneet Kaukasian pakolaiset tuntevat jo luonnostaan hämmennystä järjestyksen menetyksestä, mistä syystä vihollisia demonisoiva Kavkaz Center astuu ratkaisuksi tyypillisten äärilahkojen tavoin.

Yhdysvaltojen hallinnossa työskentelevät Robert S. Robins ja Jerrold Post kirjoittivat tutkimuksensa Political Paranoia vuonna 1997. Tällöin he määrittivät äärimmäishenkisten lahkojen vallankäyttöä ja paranoidisuuden piirteitä.

Psykiatrit hyödynsivät Melanie Kleinin psykoanalyyttisia havaintoja. Teosta on luonnehdittu ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi” (US diplomatic bag). Robins on toiminut psykologian konsulttina Yhdysvaltojen presidenttihallinnossa. Post toimii Washingtonin yliopiston poliittisen psykologian professorina. Hän oli eräs alullepanijoista CIA:n profilointitutkimuskeskukselle (US Government’s Center for the Analysis of Personality and Political Behavior), jota hän myös johti alkuaan. Post on laatinut Carterille Camp David –neuvotteluja varten Anwar Sadatin ja Menachem Beginin psykologiset profiloinnit sekä haastatellut al-Qaidan terroristeja kymmeniä tunteja.

 Jerrold Post selvitti myös mm. tutkimuksessaan Leaders and their followers in a dangerous world (2004) narsistisia ja paranoidisia psykologisia prosesseja, jotka luovat seuraajien ja johtajien välille karismaattisen siteen.

Henkilökohtaista psykopatologiaa ei voi tuomita merkityksettömäksi

Psykiatrit Robins ja Post eivät kuitenkaan vähättele ääriliikkeiden johtajien henkilökohtaisenkaan psykopatologian merkittävyyttä, vaikka henkilökohtaisella psykopatologialla ei voi selvittää koko lahkon toimintaa.

Patologiset epäilyt viriävät jo siitä erikoisesta ilmiöstä, joka voidaan hyvin yksityiskohtaisesti todeta, että eräskin Kavkaz Centerin toimintaan läheisesti liittyvä henkilö tai tämän puoliso on kotinsa kakkoskoneelta (?) tutkinut blogiani koko lauantain aamuyön, jo pian päivällä lauantaina, vielä illalla lauantaina sekä lopuksi sunnuntaina keskiyöllä.

 Sinänsä blogin lukeminen ei ole outoa, mutta intomielinen yöllinen kiivailu asian johdosta on jo erikoista. Tällä kertaa hän tuli blogiini ilmeisesti kotinsa kakkoskoneelta, jossa oli vanhempi Firefox 3,5 selain, kun yleensä hän käyttää konetta, jossa on uudempi 3,6 selain. Erityisen merkillistä oli taas kerran, että mainittu vimmattu tutkimustyö blogissani tapahtui lauantain aamuyöllä kello 2:19 -6:38 välillä ja uudelleen lauantaina päivällä 13:03-19:46 sekä sunnuntaina keskiyön jälkeen 1:30 alkaen.

Jos ja kun tekee opinnäytetyötä tai kirjaa, silloin saattaa intensiivisen työskentelyn vaiheessa päivät jatkua yöhön. Sitä vastoin oheisessa kuvassa on vain pieni leike toistakymmentä sivua pitkästä lataus- ja selaushistoriasta, jossa Googlen hakutietojen perusteella yöllisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vain Kavkaz Centerin vähäisen kriitikon Juha Molarin ”kotia”, ”kotiin” tai vastaavia yhteyksiä!

Kun lisäksi mainittu levottomuus näyttää keskittyvän hyvin johdonmukaisesti yölliseen aikaan, ei voi sulkea pois henkilökohtaisten psykopatologisten seikkojen osuutta kaikenlaisen vainoharhaisuuden ja salaliittoteorioiden vaikuttavana tekijänä.

Hyvin nukuttu yö kertoo paljon myös mielen vakaudesta ja henkisestä kunnosta.

Kuva: tässä on vain pieni osa yölliset unensa menettäneen Kavkaz Centeriä lähellä olevan tyypin surffailusta blossani


Ääriliikkeet ovat sinänsä yleisiä ihmiskunnan historiassa. Nämä ryhmät ”tarvitsevat vihollista” ja ”kollektiivista apokalypsia” (Robins – Post 1997: 89–190).

 Vihollisen ”tarvitsemisessa” on kyse ääriliikkeen yrityksestä hallita omaa yhteisöä: jos ei ole viholliskuvaa, ihmiset alkavat irtaantua ääriliikkeestä!

 On kuitenkin liian sinisilmäistä uskotella, että kaikki on vain "taktiikkaa".

 Juuri edellä kuvatun kaltaiset yölliset harharetket toisen ihmisen kodin selvittämiseksi vaikuttavat enemmän psyykkiseltä oireelta kuin poliittiselta juonelta.

Viholliskuvia esiintyy kaikissa yhteiskunnissa kaikkina aikoina. Post haastatteli al-Quida terroristeja ja päätyi siihen johtopäätökseen, että bin Laden ja hänen seuraajansa menettivät vuonna 1989 vihollisen Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista. Bin Laden matkusti Sudaniin vuonna 1993 ja löysi Yhdysvallat vihollisekseen.

Postin mukaan ”karismaattisen johtajan voima syntyy kyvykkyydestä suunnata viha yksittäistä vihollista vastaan”.

Tämän jälkeen bin Laden puhui Jumalan auktoriteetilla. Jos katsotaan tšetšeeni- ja inguušipakolaisia Suomessa ja muualla läntisessä Euroopassa, niin heille täytyy ”keksiä” ja ”selittää” vihollinen Kavkaz Centerin ja muiden vastaavien toimijoiden avulla, sillä muutoin nämä ryhmät hajaantuvat, kukin ihminen ottaa itsenäisen aikuisen roolin.

Joku jättää puukkonsa kotiin ja ryhtyy rauhanomaiseksi bussikuskiksi, toinen menee töihin varastolle jne. Kavkaz Center lakkaa olemasta ja menettää ”asiakkaansa” ilman ryhmäorjuuteen alistavia viholliskuvia.

Robins jaPost antavat kovan leiman vainoharhaisten lahkojen johtajille: paranoid personality disorder. Nämä vainoharhaiset johtajat eivät voi tulla toimeen oman pahuutensa kanssa. He kieltävät pahuutensa.

Post liittyy Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin kuvauksiin minän defenssimekanismeista. Hänen mukaansa lohkominen (splitting) on yksilön puolustusmekanismina tuhoutuneen minäkäsityksen merkki.

Lohkomiseen tukeutuva henkilö tarvitsee ulkoisen vihollisen. Hän synnyttää ”destruktiivisen karismaattisen mekanismin” (Post 2004: 129).

Narsismia destruktiivisen karismaattisen johtajan tavoitteleva ja haaveileva ihminen voi korostaa erityislaatuisella vaatetuksellaan ja puheillaan.

Narsismikuvauksessaan Post liittyy Heinz Kohutin, Otto Kernbergin ja Vamik Volkamin käsitteisiin. Kernberg tulkitsi narsismin lapsuuden varhaiskehityksessä syntyneeksi psykologiseksi vammaksi, kun taas Kohut hyväksyi myös ”terveen” narsismin. Post seuraa Kernbergin ja Volkamin käsityksiä, vaikka käyttää myös runsaasti Kohutin ilmauksia.

Destruktiivisen karismaattisen johtajan synnylle voi olla patologisena syynä esimerkiksi kurinpidosta tunnettu ankara isä, kun perheessä on ollut samanaikaisesti muita lapsia kutsumuksellisella innolla hoitava äiti. Niin narsistinen persoonallisuus syntyy tyypillisesti, kun minän kehitys on tuhoutunut äidin riittämättömän vanhemmuuden tähden: äidit ovat olleet kylmiä, kieltäneet lapsensa, alistaneet heidät ivalle ja halveksunnalle. Ankara isä on lopulta sallinut demonin laskeutua rikotun, haavoitetun lapsen sieluun.

Narsistinen yksilö kehittää idealisoidun hyvän minän ja halveksitun pahan minän. Hyvä ja huono eivät ole integroituneet realistiseen minäkäsitykseen persoonan omiksi aspekteiksi, vaan halveksittu minä on kiistetty lohkomisen
avulla. Postin mukaan tämä lohkominen on kriittinen tekijä, kun arvioidaan narsistista poliittista johtajuutta.

 Erityisesti psykologiset tutkimukset terroristeista osoittavat narsistisen persoonallisuuden rakenteen yleisyyttä anarkististen ideologisten lahkojen johtajissa tai johtajuuteen pyrkivissä henkilöissä.

Tiedän hyvin, että Robins ja Post ovat saaneet moitteita tukeutumisestaan Kleinin ”täysin spekulatiiviseen prosessiin psyko-biologisesta kehityksestä”.

Esimerkiksi Richard Webster on arvostellut vuonna 1998 kirja-arvostelussaan: History and hatred. Political Paranoia: The Psychopolitics of Hatred by Robert S. Robins and Jerrold M. Post. Yale University Press. Kirja-arvostelu julkaistu: Times Literary Supplement, 10. April 1998.

 Kritiikistään huolimatta yksittäisiin toimijoihin liittyvän psykopatologisen tai psyko-biologisen kehityksen kriittistä läsnäoloa ei pidä kiistää ikään kuin mahdottomana tai sopimattomana kysymyksenä, kun on kyse kuitenkin ääriliikkeestä, jollaisena terroristijärjestöä ja sen tukijärjestelmiä on pidettävä.


Ääriliikkeen ”ryhmäidentiteettiä” hallitaan vainoharhojen avulla

Jo edellä kuvattujen kiistanalaisten yksilötason selvitysten rinnalle Post on tuonut myös ryhmätason selitykset, jotka ovat saaneet suosiota.

Erityisesti merkitystä on ollut näkemyksellä, jonka mukaan yksilön jo jouduttua äärimmäishenkiseen ryhmään, hänelle kehittyy ryhmäidentiteetti (group identity). Ryhmässä hänen statuksensa on riippuvainen ryhmän hyväksynnästä (Sütalan 2008a:8-9.).

Paranoidisen syndrooman 7 tuntomerkkiä (Robins – Post 1997: 7.)
1) Epäluuloisuus (suspiciousness)
- Ennakoivia ajatuksia siitä, että ”tietää totuuden”, ”kaikki tapahtuu suunnitelmien mukaisesti”,
kyvyttömyys sietää ambivalenttisuutta.

- Ulkoisen ilmiön takana uskotaan olevan kätkettyjä motiiveja.

- Säilytään edelleen lähellä epäilyttävää maailmaa.

2) Keskuksena oleminen (centrality)
- Asianomainen tai ryhmä kokee itsensä vihamielisten aikomusten kohteeksi.
- Kaiken uskotaan viittaavan itseen.
- Paranoidinen maailma on täynnä vihamiehiä ja asianomainen itse on kaikkien näiden huomion keskus.

3) Grandioosi
- Itsekeskeisyyteen liittyy läheisesti grandioottinen tunne omasta merkittävyydestä.
- Henkilö itse tietää totuuden.
- Asianomainen ei siedä argumentointia, vaan epäily johtaa suhteiden rikkoutumiseen.
- Projisoitu kuva maailmaan.

4) Vihamielisyys (hostility)
- Ei pelkästään salaliitto tai vainoteoria, vaan myös paranoidinen vihasuhde maailmaa kohtaan
- Paranoian sisäisen vihan intensiteetti on niin suuri, että asianomainen on valmis kieltäymyksiin
- Asianomainen joutuu usein vaikeisiin suhteisiin.
- Kokee olevansa vierailulla vaarallisessa maailmassa.

5) Autonomian menettämisen pelko
- Jatkuva valmiustila, varuillaolo.
- Aina valmiina hätätilaan.
- Paranoidinen henkilö tai ryhmä laittaa itsensä vaaraan.
- Pelkää heikkoutta ja pehmeyttä.
- Jatkuvassa sodassa sekä todellisten että kuviteltujen vihollisten kanssa.

6) Projektio
- Projektio on perusmekanismi, jossa sisäiset mielikuvat heijastuvat ulkoiseksi todellisuudeksi.
- Ilmentää kyvyttömyyttä sietää kivun tunteita.

7) Deluusio
- Ilmenee äärimmäisessä projektiivisessa ajattelussa.
- Kuviteltu suuruuden hullu oma rooli.

Kuva: Poliittisen paranoian oireyhtymä (löydettävissä väitöskirjastani: Juha Molari 2009).


Kavkaz Centerin ”identiteettiyrittäjien” tarve säilyttää ryhmäorjuus

Paranoidinen kiihko saattaa suojella ryhmän olemassaoloa. Salaliittokulttia ilmenee yleismaailmallisesti. Nämä seikat eivät kuitenkaan todista, että kollektiiviset kokemukset salaliitoista ja vainoharhoista eivät olisi koskaan yhteydessä jäsenyksilöiden psykopatologiaan.

Ryhmän stressikokemuksissa voivat purkautua jäsenten psykopatologiset muistot.

Yhteisöjen tavoissa kokea vainoharhaisuutta on myös ilmeisiä eroja. Lahkojen jäsenissäkin on saattanut tapahtua kyseenalaista valikoitumista.

Pariisilaisen kansainvälisten suhteitten tutkimuskeskuksen (Centre d'études et de Recherches Internationales, CERI) johtaja, politiikan tutkimuksen professori Jacques Semelin (2007) on selvittänyt kansanmurhia. Hänen mukaansa ääriryhmien johtajat esittävät uskomuksen, että he olisivat “historian uhreja”, ”kilpailevien voimien kurittamia” ja ”määrätty kohtaloon”, joka saattaa sisältää myös taistelua.

Semelinin mukaan johtajat saavat mahdollisuuden kehittää deluusion mukaisia fantasioita aidon kriisin aikana, kun heillä on jo kuulijoita. Huolet tekevät näistä johtajista ”identiteettiyrittäjiä” (”identity entrepreneurs”, Semelin 2007: 24–32, 54; teoksessa Semelin, Jacques, 2007. Purify and Destroy: The Political Uses of Massacre and Genocide. New York: Columbia University Press).

Semelin (2007) turvautuu määrittelyissään italialaiseen psykologiin Franco Fornaniin, joka rakentaa mallinsa Melanie Kleinin psykoanalyysiin. Heidän mukaansa vainoharhaisuuden alkuperä piilee lapsuuden kokemuksissa, joissa kehittyivät luokittelut hyvään ja huonoon sekä ystävään ja viholliseen.

Toiset analyytikot korostavat enemmän lapsen suhdetta äitiin, mutta toiset suhdetta isään, esimerkiksi kovaa kuria pitävään isään.

Cohenin (1972; 2001) mukaan moraalinen paniikki on yhteiskunnallinen prosessi, jonka aikana jokin toiminta esitetään erityisen haavoittuvaksi, jotta moraaliyrittäjät voisivat vaatia jyrkkiä toimia syntipukkien kontrolloimiseksi. Paniikissa reagointi on kohtuuttoman voimakasta suhteellisen pieniinkin tapahtumiin (ns. deviancy amplification spiral). Valhe esitetään totena, huhu evidenssinä ja huolestuneisuus tukee demonisointia. Voimakkaimmillaan syntyy täysipainoista demonologiaa, jossa syntipukit leimataan pahuuden personifikaatioksi.

Yksittäisten tapausten ja yhteiskunnan laajemman rappion välille esitetään paniikissa sosiaaliset merkityssuhteet, turvaudutaan stereotypioihin, defenssi- ja coping -keinoihin.

Päämääränä on sosiaalisen valvonnan vaatimus uhkien poistamiseksi.

 Stanley Cohen on esittänyt näitä tutkimustuloksiaan erityisesti kahdessa tunnetussa teoksessaan: 1972 ”Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Mods and Rockers”. London: MacGibbon and Kee (Kolmas painos 2002. Routledge) ja 2001 “States of Denial: Knowing About Atrocities and Suffering”. Cambridge: Polity Press.

Moraalipaniikin taktisuuden Furedi ilmoittaa sanoilla: ”Jotkut henkilöt pelkäävät
muutosten tähden kontrollinsa menettämistä
”.

Erich Goode ja Nachman Ben-Yehuda (1994. Moral Panics. The Social Construction of Deviance. Oxford: Blackwell. 2002 reprinted) määrittävät moraalisen paniikin tuntomerkeiksi huolen (concern), vihan (hostility), problematisoimattomuuden ja arvojen määrittämisen. Nämä muodostuvat tunnusomaisiksi erityisesti sosiaalisen stressin aikana, jolloin ahdistus suunnataan irrationaaliseen pelkoon.

Moraalisen paniikin avulla kukin ryhmä tavoittelee itselleen hyötyjä: eliitti tavoittelee asemaansa liittyviä intressejä ja materiaalisia etuja, keskiluokka maksimoi moraalista paremmuuttaan ja tavoittelee statukseen liittyviä etuja ja aktivistit havittelevat moraalista esimerkillisyyttä.

Ben Yehuda on arvioinut poikkeavuutta myös osana laajempaa sosiaalista prosessia. Hän huomauttaa, että media ei heijasta todellisuutta, vaan luo todellisuuden.

Yehuda kiinnittää huomiota todellisen (reality) ja kerrotun todellisuuden (reporting about reality) jännitteeseen.

Staw, Sandelands ja Dutton (1981) ovat selvittäneet psykoanalyyttisestä näkökulmasta käsin, miten yhteisöllä on taipumus toimia, kun se joutuu uhkatilanteeseen. Tällaisena uhkatilanteena voidaan pitää esimerkiksi Kaukasian emiirikunnan perustamista tavoittelevan yhteisön vision toteutumattomuutta ja pettymyksiä kasvutoiveissa, uhkana voi olla aiemman ryhmäidentiteetin hiipumista, kun ensinnäkin Kaukasiaan jäänyt muslimiväki tahtoo pitäytyä rauhanomaisessa elämäntavassa ja torjuu terroristijärjestön väkivaltaiset ratkaisutavat, ja pakolaisiksi lähteneissä entisissä kiivailijoissakin on tapahtunut höltymistä ja vanhojen visioiden hukkaamista.

 Pettymyksiä ovat myös koettu halveksunta, vaino ja vastarinta. Uhkatilanteissa yksilöt, ryhmät ja järjestöt reagoivat usein joustamattomasti (ks. kuvio). Huomiokyky kaventuu, tietoa yksinkertaistetaan myös aivan taktisista syistä, vallankäyttö ja vaikuttaminen voivat keskittyä. Coping-keinot otetaan käyttöön, stereotypiat vahvistuvat ja uhkakuvia suositaan.

Poliittisen paranoian tutkimukset viittaavat vastaavalla tavalla ryhmän menettelyyn uhkatilanteissa.

Kuva: Uhka- ja jähmettymiskierre ääriliikkeen psykodynamiikkana (enemmän: Juha Molarin väitöskirjassa 2009).


Kavkaz Centerin taktiikka valvoa Kaukasian pakolaisten ryhmäorjuutta vakoilijamoitteiden avulla ja leimata yksittäisiä pieniä suomalaisia uhkaaviksi fsb-agenteiksi (!), syntyy kuvatun psykoanalyyttisen prosessin mukaisesti ääriliikkeessä valtaa ja ansaintaa saaneiden ”identiteettiyrittäjien” tarpeita varten.

Tuon taktiikan avulla ei suojella Kaukasiasta tulleiden ihmisten yksilöllistä identiteettiä ja vapautumista itsensä määrittämiseen laillisen yhteiskunnan puitteissa, vaan ”identiteettiyrittäjien” tarvetta säilyttää ryhmäorjuus vallan (ehkä narsistisen vallan) tai taloudellisen ansainnan säilyttämiseksi.

Ääriliikeelle luonteenomainen psykologinen prosessi liittyy erottamattomasti Kavkaz Centerin sivustolla ilmaistavaan aatteelliseen ohjelmaan, ns. ideologiaan.

 Sivustolla esiintyy häiritsevän usein ilmaus ”luopio” niitä muslimeita vastaan, jotka toimivat rauhanomaisesti laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja sen lainvalvontaviranomaisten kanssa.

 Lisäksi olen kiinnittänyt poikkeuksellisen rajuihin ilmaisuihin, joissa kirjoittajat katsovat oikeudekseen julistaa minut ”epäuskoiseksi”, teeskenteleväksi papiksi. Sitä vastoin valtavirran muslimit kunnioittavat kirjauskontoja juutalaisia ja kristittyjä, myös luterilaisia pappeja.

"Luopioksi" ja "epäuskoiseksi" julistaminen tarkoittaa islamilaisessa laissa takfirin julistamista, islamista luopumisen merkitsemistä toiselle muslimille. Hänet saatetaan julistaa ”epäuskoiseksi” (kafir).

 Tuollainen leimaava julistaminen on tyypillistä eräälle pahamaineiselle islamistiselle ryhmittymälle, jonka tähden heitä on alettu kutsua takfiriläisiksi. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat terrorismia vastustavat lainvalvontaviranomaiset käsitelleet runsaasti aihetta.

Perjantaina 19.11.2010 oli myös myöhään illalla TV:ssa sarja kanadalaisista rajavalvontaviranomaisista. Ohjelmassa esiintyi myös käsitteet takfiriläiset ja wahhabilaiset.Suomenkielinen aineisto puuttuu asiasta liki täysin, vaikka ilmiö koskettaa myös Suomessa tiettyjä asuvia tunnettuja islamistisia soluja.

Anwar al-Awlaki – Kavkaz Centerin suurpiru

Takfiriläisten ääriryhmien elämäntapa tulee myös mieleen, kun tarkastelee Kavkaz Centerin suurimman opettajan Anwar al-Awlakin elämänhistoriaa.

Terroristisivusto on julkaissut Anwar al-Awlakin opetuksia enemmän kuin kenenkään toisen opettajan. Hän liittyy todella moniin hirmutekoihin ideologisena opettajana ja innoittajana. Häntä ei kylläkään parran ja aseman vuoksi juurikaan luetella takfiriläiseksi, mutta opetuksen ja monien paheiden vuoksi voisi hyvin määritellä - niin kuin eräitä muitakin Kavkaz Centerin yhteydessä tunnettuja henkilöitä. Myös Suomessa tunnetaan muslimien keskuudessa takfiriläisiä, vaikka asiasta ei julkisemmin mainosteta sattuneesta syystä.

Kavkaz Centerin artikkelissa 16. marraskuuta 2010 (Шейх Анвар аль-Авлаки: «Вы должны разъяснять людям, а не скрывать») tämä kansainvälisesti etsitty opettaja herättää muslimiopiskelijan omassatunnossa epävarmuuden sille, onko kuninkailla, prinsseillä ja presidenteillä todellakaan oikeutta johtaa ummaa, islamilaista maailman järjestystä. Hänen mukaansa heillä ei ole edes oikeutta johtajaa lampaiden laumaa, puhumattakaan miljardeista muslimeista.

 Anwar al-Awladi kyseenalaistaa täydellisesti yhteiskunnallisen järjestyksen olemassaolon ja oikeutuksen, kun moittii, ettei kuninkailla, prinsseillä ja presidenteillä ole oikeutta edes johtaa yrityksiä, myydä kiinteistöjä – ja vielä vähemmän johtaa valtioita tai valvoa tärkeitä kauppareittejä.

 Erityisen tuomitseva Anwar al-Awlaki on valtion viranomaisia vastaan, jotka ovat tutkineet amerikkalaisten tarpeita varten maassa majailevia terroristeja.

 Sitä vastoin hän ylistää Somaliassa toimivaa Al-Shabab –ryhmän ja Afganistanin parhaita talebaneita, jotka tuhoavat amerikkalaisia.

Anwar al-Awlakin teologia rakentuu sille, että Islam on totus, jolloin kaikki muut ovat epäoikeudenmukaisia sortajia. Taistelu käydään erityisesti Israelia ja Amerikkaa vastaan. ”Meidän on elvytettävä islamilaisen Ummahin jihad-henki. Vaarana on, että vääräuskoiset poistavat tämän: ”Taistelkaa Jumalan tiellä. Olet vastuussa vain itsestäsi, rohkaise myös uskovia. Ehkä Jumala kääntää epäuskoisten vihan pois. Jumala on väkevin”.

Anwar al-Awlakin kehottaa marraskuussa julkaistussa artikkelissa, että vain mujahedissa – islamistisissa jihad-taistelijoissa – on toivoa.

Ne ovat viimeinen pelastuksen osa amerikkalais-sionistista kampanjaa vastaan, joka hyökkää koko ummahia vastaan”.

Kavkaz Centerissä 16. marraskuuta 2010 julkaistusa Anwar al-Awlakin opetuspuheessa kehotetaan suoraan tappotoimiin, joten on erikoista, jos CIA ja SUPO eivät vaadi jo tällä perusteella Kavkaz Centerin siistimistä ja sulkemista! Näin Anwar al-Awlaki: ”Älä kysy keneltäkään lupaa tappaa amerikkalaisia. Taistelu saatanan kanssa ei vaadi lakia. Se ei vaadi kuulemisia. Se ei vaadi mitään siunausta. He ovat saatanan puolue. Taistelu heidän kanssaan on ajan kysymys: joko me tai he. Olemme kaksi vastakohtaa. - - Tästä tulee kova taistelu. Mooseksen ja faaraon välinen taistelu. Se on totuuden ja valheen taistelu” (Вторая проблема: не спрашивайте разрешения ни у кого на убийство американцев. Сражение с сатаной не требует юриспруденции. Не требуется консультации. Оно не нуждается в благословении. Они являются партией шайтана, и сражение с ними вопрос времени: либо мы, либо они. Мы как две противоположности, - - - Это будет ожесточенной битвой. Битвой между Моисеем и Фараоном. Это битва истины и лжи).

 Korostettakoon, että olen julkaissut edellä mainitun tekstin ja referaatin, koska Suomen kansalaisten ja viranomaisten on syytä olla tietoisia, millaista vaarallista – mielestäni rikollista - opetusta Suomesta tarjottavilla informaatioteknologian ja viestinnän resursseilla Kavkaz Center välittää ”muslimiopiskelijoille” ympäri maailmaa.

24. huhtikuuta Kavkaz Center julkaisi Anwar al-Awlakin opetuksen otsikolla ”Шейх Анвар аль-Авляки: «Мусульманин ради неверных». Kuvassa Venäjän presidentti Dmitri Medvedev tapaa muslimijohtajan. Artikkelissa julistetaan takfir – eli luopiotuomio – niille muslimeille, jotka eivät ota osaa islamististen ääriryhmien jihad-taisteluun (mujaahid).

Anwar al-Awlakin vastaa todelliseen tai kuvitteelliseen kirjeeseen, jossa muslimi perustelee, että islam on rauhan uskonto, mutta opettaja muistuttaa vääräuskoisista.

Vilpitön muslimi tahtoo miellyttää pikemmin Jumalaa kuin miellyttää muita ihmisiä eli pohtia rauhaa kaikenlaisten vääräuskoisten ja luopioiden kanssa.

 Erityisen tyrmäävä Anwar al-Awlaki on sellaisia muslimeita vastaan, jotka ”puhuvat veljiään vastaan, vakoilevat toisia muslimeita ja ilmoittavat heistä viranomaisille”.

Anwar al-Awlak kertoo 16.4.2010 julkaistussa Kavkaz Centerin opetuskirjoituksessa, että ”Yhdysvallat on tyrannia ja tyrannien loppu on historian mukaan aina huono” (Шейх Анвар аль Авляки: США – это тиран, а тираны в истории всегда плохо кончали). Hänen mukaansa amerikkalaiset elävät demokraattisessa järjestelmässä, mikä tarkoittaa, että amerikkalaiset ovat vastuussa politiikasta – ja terroritekojen kohteeksi oikeutettuja.

Suomesta käsin ylläpidettävä Kavkaz Center julkaisee enemmän al-Awlakin opetuksia kuin kenenkään toisen opetuspuheita. 1. marraskuuta 2009 opetuksen aiheena oli otsikon mukaan sydänten ja mielten taistelu (Шейх Авлаки: «Битва сердец и мыслей»).

Artikkelissa tuomitaan ”maltillinen, edistyksellinen islam”, joka ”uskoo demokratiaan ja demokraattiseen järjestelmään” (умеренный мусульманин это тот, кто верит в демократию и в демократическую систему).

Niin Kavkaz Center listaa opettajan ihanteet, joista tärkeimpänä: demokratia ei ole islamilainen järjestelmä, islam on luonut täysin erilaisen järjestelmän (Демократия не исламская система, ислам принес нам совсем другую систему.)

Hizb ut-Tahririn haastattelussa Kavkaz Centerin artikkelissa 12. tammikuuta 2009 Anwar al-Awlakin vaatii muslimeita sitoutumaan kalifaatin palauttamiseen.

Hänen mukaansa muslimien ei pitäisi osallistua epäislamilaisen demokratian vaaleihin, vaikka toki demokratiaa voisi – periaatteessa - käyttää ja väittää olevansa demokraattisen järjestelmän seuraajana, vaikka itse sisäisesti uskoisi demokratian valheeksi ja petokseksi.

Anwar al-Awlakin mukaan petos on jopa nimenomaisesti hyväksyttävissä vihollista vastaan, kun muslimit ovat sodassa heitä vastaan (Использовать демократию и утверждать, что являешься последователем демократической системы, в то время как не веришь в неё (демократию) является ложью и обманом. Надо отметить, что обман приемлем против врага, если мусульмане находятся в состоянии войны с ним).

Hän ei kuitenkaan usko, että demokraattisen järjestelmän kanssa olisi aiheellista menetellä takfiriläisen valheen tavoin.

Lopulta Anwar al-Awlaki päätyy vain yhteen mahdolliseen näkemykseen, kun hän uskottelee: ”Jihad on ainoa tapa luoda kalifaatti, jonka rehellinen muslimi on velvollinen hyväksymään”.

Hän täydentää, että tämä tarkoittaa ”totaalista sotaa, jota käydään myös sydänten ja mielten taistelukentällä”.

Anwar al-Awlaki on vaikuttanut laajasti luennoitsijana, viimeksi Jemenissa. Yhdysvallat on liittänyt hänet erääksi etsityimmistä ja vaarallisimmista terroristivaikuttajista, ”Internetin Bin Laden”. Itse asiassa hänet on saatu kiinni aiemmin kuulusteluja varten ja muistakin asioista, muttei ihan viime aikoina.

Hänet on katsottu erääksi al-Qaida –kouluttajaksi. Barack Obama hyväksyi huhtikuussa 2010, että al-Awlaki voidaan tappaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusneuvoston luvalla. Yhdysvalloissa opiskeluvuosina 1991-2002 hän joutui pidätetyksi elokuussa 1996 San Diegossa kanssakäymisestään ilotyttöjen kanssa ja huhtikuussa 1997 ostoaikeista prostituoidun luona. Hän myönsi syyllisyytensä päästen AIDS-koulutusohjelmaan ja maksaen 400 dollarin sakot.

 Toisella kertaa hän sai kolmen vuoden ehdonalaisen tuomion ja 240 dollarin sakot sekä 12 päivän yhdyskuntapalvelun.2002 hän oli jälleen pidätetty prostituoitujen parista, tällä kertaa Washingtonissa: mies oli kuljettamassa ilotyttöjä moraalittomia tarkoitusperiä varten osavaltioiden välillä. Juuri ennen pidätys al-Awlaki lähti Jemeniin maaliskuussa 2002. Tällä hetkellä myös Jemenin viranomaiset etsivät miestä.

"Terrorist No. 1, in terms of threat against us.” — Representative Jane Harman, (D-CA), Chairwoman of House Subcommittee on Homeland Security. Yhdysvaltojen mukaan terroristi numero 1 vaarallisuudessaan on siis Kavkaz Centerin suurimman opetuskokoelman pääpiru.


Takfiriläiset julistavat luopioiksi

Islamilainen tuomioistuin ja uskonnollinen johtaja edellyttää yleensä hyvin tiukkoja todisteita ennen kuin antaisivat oikeudellisen tuomion fatwan siitä, että joku henkilö tai ryhmä on luopio (takfiri).

 Sunnalaisen suuntauksen mukaan edes syntien katsota riittävän näytöksi sitä, että voisimme julistaa henkilö luopioksi.

 Sitten on kuitenkin ääriliikkeitä keskiajan kharijiteeteista oman aikamme Takfir wal-Hijraan ja GIA:an, jotka melko omatekoisesti julistavat valtaenemmistön muslimeista luopioiksi. Kun muslimien juristit pitävät välttämättömänä perustella tuomiota islamilaisen sharia lain avulla, niin ääriryhmät katsovat pelkän henkilökohtaisen vakaumuksen riittävän tuomion julistukseen ja fyysisten hyökkäysten oikeuttamiseen niitä ryhmiä vastaan, jotka eivät aktiivisesti taistele esimerkiksi Yhdysvaltojen, Israelin tai Venäjän hallituksia vastaan.

 Kun Ajatollah Khomeini julisti Salman Rusdien kafiiriksi, epäuskoiseksi, Salman Rusdie joutui piileskelemään käytännöllisesti katsottuna tappotuomiota.

Kavkaz Center on yltynyt villiin omavaltaiseen jumalallisen oikeuden käyttöön ja lausunut jopa minut – pienen, hiljaisen ja tietämättömän kyläpapin – Salman Rusdietakin pahemmaksi, koska olen arvostellut Kavkaz Centerin paholaisen vallassa kumpuavaa toimintaa.

Koraanin mukaan syytöksiä epäuskosta ei saa tehdä kevyesti. Tämä menettely on yhtäällä ideologisesti johdonmukaista vaarallisen taustayhteisönsä kanssa mutta toisaalla kyse on Kaukasiasta saapuneiden pakolaisten ja ääriryhmää sympatisoineiden muiden äärihenkilöiden alistamisesta ryhmäorjuuteen erilaisten moraalista paheksuntaa, henkilökohtaista pelkoa tai muuta uhkaa kertovien tarinoiden avulla.

Huikeat vainoharhaiset tarinat sopivat erittäin hyvin takfiriläiseen rappeutuneeseen ”islamistiseen” maailmankatsomukseen ja toimintatapaan.

Takfir wal-Hijra on 1960-luvun Egyptissä syntynyt islamistinen ryhmä, eräs sivuhaara muslimiveljeskunnasta, joka on julkisesti hyväntekeväisyysjärjestö.

Nykyään Takfir wal-Hijran kannattajia on useissa maissa ja se on saanut erilaisia itsenäisiä uusia sovellutuksia.

 Espanjasta tunnetaan jopa nimeltä ryhmittymä ”Marttyyrit Marokkoa varten” (Martyrs for Morocco).

Takfiriläiset ovat tuomitsemassa muut muslimit luopioiksi, mutta he katsovat, ettei heitä itseään sido tavalliset uskonnolliset standardit.

He voivat esiintyä taktisista syistä ilman partaa, sulautua väkijoukkoon täysin, juoda alkoholia ja sianlihaa pettääkseen vihollisia, jos tämä on suotuisaa esimerkiksi Pohjoismaissa ja Euroopassa.

Pettäminen on taktinen keino, tarkoitus pyhittää valheen. Hyvin useita tapauksia tiedetään, että takfiriläinen muslimimies on ollut tehokas naisten kaataja: hän selittää ystävilleen, että naiset ovat sotasaalista, heidät saa kaataa sänkyyn miehen henkilökohtaista tyydyttämistä varten.

Luopiomuslimin tai vierasuskoisen tappaminen voidaan perustella jopa velvollisuudeksi, koska länsimainen yhteiskunta tuomitaan Takfir wal-Hijran suuntauksessa pakanalliseksi. Yhteiskunta on poikennut islamin oikeasta opetuksesta, jolloin kafir-yhteiskunta on epäuskoinen.

Takfir wal-Hijran jäsenten on velvollisuus erottautua yhteiskunnasta, juonitella sitä vastaan, tuhota ja valloittaa.

Sosiaaliturvan väärinkäyttö on aivan takfiriläisen aatteen mukaista, koska heidän mukaansa pahan yhteiskunnan varoja sopii käyttää omavaltaisesti.

Uus-khawarijien ideologia on on radikaalein ryhmittymä, salafikoulukunnan sivuhaara, kun valtavirran salafit tuomitsevat khawarijit.

Takfir wal-Hijran puhuu ja ymmärtää vallitsevan elämän ”taisteluksi”. Siksi taistelua varten he hyväksyvät myös aseellisen taistelun juutalaisia, kristittyjä ja luopiomuslimeita vastaan, jotta kalifin johtama, sharian sääntöjä noudattava ummah, islamilainen maailman järjestys, tulisi palautettua.

Sotatilanteessa tämä ryhmän jäsenet ovat velvollisia peittämään todelliset periaatteensa oman uskonsa suojelemiseksi. Takfir wal-Hijran tietyt tyypit peittivät tarkoitusperiään jopa piirtämällä murhasuunnitelmia Osama bin Ladenia vastaan.

Uskottavuuden voittamiseksi epäuskoisten silmissä nämä julistivat Talebanin liikkeenkin uskottomaksi.

Maatalousinsinööri Shukri Mustafa tuli liikkeen johtoon vuonna 1977. Monet naiset hakeutuivat liikkeeseen. Ryhmä päätti kidnapata muslimin opettajan, mutta tuo taistelu epäonnistui. Ryhmä yritti Anwar Sadatin murhaa. Tämän egyptiläisestä Muslimiveljeskunnasta erottautuneen ryhmän ideologia vaikutti merkittävästi myöhempien Takfiriläisten ryhmien syntyyn.

Takfir wal-Hijra on tullut hyvin tunnetuksi Algeriassa tapahtuneiden iskujen johdosta. Vuonna 2000 Sudanissa ryhmän jäsenet tappoivat moskeijassa 20 henkeä. Vuonna 2003 ryhmän jäsenet tekivät tappolistan tunnettuja paikallisia poliitikkoja ja toimittajia vastaan.

Syksyllä 2004 Espanjassa paljastui terroriverkosto, joka oli yhteydessä Takfir Wal-Hijraan. Ryhmän johtajista Ayman al-Zawahiri on Al-Qaidan johtajia. Syyskuun 11. päivän 2001 iskusta syytetty Mohammed Atta oli takfiriläinen. Ayman al-Zawahiri vaikutti Al-Qaidan päällikkönä myös Pohjois-Kaukasiassa.

Al-Qaidan vaarallinen takfiriläinen Ayman al-Zawahiri on myös Kavkaz Centerin opettaja

Ayman al-Zawahiri eli Abu Muhammad, ”Abu Fatima”, ”Muhammad Ibrahim” syntyi 19 kesäkuuta 1951 Kairossa. Koulutukseltaan hän on lastenlääkäri. Hän puhuu sujuvasti arabiaa, englantia ja ranskaa. Hänen isänsä oli huomattava kemian professori yliopistossa.

Monien raporttien mukaan Ayman al-Zawahiri on toiminut al-Qaidan jäsenenä sen perustamisesta alkaen. Usein häntä kutsutaan Osama bin Ladenin ”luutnantiksi”.

Ayman al-Zawahiri liittyi 14 vuoden iässä Muslimiveljeskuntaan. Hänelle kehittyi elämänkutsumukseksi kaataa Egyptin hallitus ja rakentaa islamistinen valtio. Al-Zawahiri oli yksi sanoista pidätetyistä Sadatin murhaan.

 Oman todistuksensa mukaan häntä kidutettiin vankilassa. Hän sai sittemmin kolmen vuoden tuomion laittomasta aseiden hallussapidosta. Pakistanissa hän työskenteli lääkärinä Punaisen Puolikuun sairaalassa.

Sairaalassa hän tutustui kanadalaisen tuttavuuden avulla islamistiseen jihadiin ja maassa pakoilevien militantteihin. Peshawarissa hän tapasi Osama bin Ladenin 90-luvun alussa, kun tämä oli perustamassa Maktab al-Khadamat –järjestöä. Al-Zawahiri matkusteli väärennetyillä passeilla Malesiassa, Taiwanissa, Singaporessa ja Hong Kongissa.

1. joulukuuta 1996 Al-Zawahiri matkusti Ahmad Salama Mabrukin ja Mahmud Hisham al-Hennawin kanssa Tšetšeniaan, jossa heidän pyrkimyksensä oli vahvistaa jihadia, johon valtaväestö ei tahtonut lähteä mukaan.

Matkan julkinen tarkoitus oli” edistää kaupankäyntiä ja lääketiedettä”. Venäjän alueella seurue pidätettiin ja vietiin viideksi kuukaudeksi Makhachkalan vankilaan oikeudenkäyntiä varten. Kolmikko esitti syyttömyyttään ja moitti huonoa ylläpitoa.

Venäjän parlamentista Nadyr Hachilaev (Надиршах ”Надыр” Мугадович Хачилаев) vetosi pikaisen vapauttamisen puolesta. Mainittu on toiminut johtajana dagestinalaisessa rahastossa ja Venäjän muslimien unionissa (Союза Мусульман России), jota Venäjän oikeusministeriö on määritellyt ääriliikkeiksi.

Nämä ryhmittymät ovat järjestäneet häiriöitä Venäjällä, syyllistyneet aseiden laittomaan hallussapitoon. Joulukuussa 1996 hän voitti Makhachkalan alueellisen piirin nro 11 vaalit. Tämä parlamentin jäsen oli myös syytettynä tammikuussa 2002 terrorismista. Lopulta hänet murhattiin 12. elokuuta 2003 kotinsa ovella, kun hän nousi ulos Toyota Land Cruiser –autostaan. Yksi luoti osui vasempaan olkapäähän, toinen sydämeen.

Al-Zawahirin vapautumisen puolesta vetosivat myös Ibrahim Eidarous ja Tharwat Salah Shehata. Al-Zawahiri tuomittiin kaikista vetoomuksista huolimatta kuudeksi kuukaudeksi.

Alexander Litvinenko on tunnetusti ollut vauhdikas tarinoiden kertojana: hänen tarinansa mukaan Al-Zawahiri olisin ollut FSB.n koulututtama. Al-Zawahiri sai sittemmin turvapaikana Afganistanista. Jo hyvin pian Venäjältä vapautumisensa jälkeen Al-Zawahiri julkaisi yhteisen fatwan Osama bin Ladenin kanssa 23 helmikuuta 1998 ”Maailman islamistinen rintama juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan”.

Fatwan mukaan Allahille uskollisten muslimien tulee tappaa amerikkalaiset ja heille liittolaiset siviili-ihmiset sekä sotilaat. Tämä tuomio tulee suorittaa missä tahansa maassa, jossa se on mahdollista tehdä. 9/11 terrori-iskujen tutkintakomitea on käyttänyt juuri tätä tekstiä todisteena Osama bin Ladenin, Ayman al-Zawahirin ja Al-Qaidan yhteyksistä.

Al-Zawahiri liitettiin 10. lokakuuta 2001 FBI:n luetteloon maailman etsityimmistä terroristeista, hän on siellä numero 22. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, on epäilty Al-Zawahirin paenneet Pakistaniin.

Kavkaz Center on vuoden 2006 aikana julkaissut useita tämän äärettömän vaarallisen terroristijohtajan opetuspuheita. Eräässä puheessa Ayman al-Zawahiri – Kavkaz Centerin ”tohtori” – moittii Roomalaiskatolisen kirkon johtajaa (”paavia”), eräs toinen kirjoitus on julkaistu tarkoituksellisesti terrori-iskun muistopäivänä 11. syyskuuta (vuosi on 2006).

Siinä Kavkaz Center julkaisee Al-Qaidan multimedia-tuotantoyhtiön tekemän haastattelun Ayman al-Zawahirille. Videohaastattelu oli tehty myöhään illalla 10. syyskuuta, mutta se oli julkaistu Kavkaz Centerillä jo seuraavana aamuna terroriteon muistoksi. Videon nimi on ”kuumia kysymyksiä” (hot issues).

Kavkaz Center kertoo Zawahirin kehotuksesta Somalian muslimeille, jotta nämä hylkäisivät amerikkalaisten ristiretken maahan.

Haastattelussa takfiriläinen al-Qaida opettaja kehottaa käyttämään "kaikki tilaisuudet kostaakseen Amerikalle sekä taistelemaan nykyajan sionistista ja ristiretkeläistä toimintaa vastaan".

Mielestäni edellä mainittujen esimerkkien valossa on pääteltävissä jo hyvin toteen näytetyksi, että Kavkaz Centerin eetos, teologia ja viestintä palvelee Saatanaa, paholaista, ihmisvihaajaa.

Kuva: tervetuloa mielenosoitukseen Nevski Express -junaa vastaan tehdyn terroriteon muistapäivänä lauantaina 27.11.2010 klo 16, osoite Bulevardi 2.






- - - -


maanantai 15. marraskuuta 2010

Kavkaz Center, Pietarin alueen uusnatsit ja Pro Karelia



Doku Umarovin hyväksi toimiva, terroristien viestintään erikoistunut web-sivusto Kavkaz Center tunnusti eilen 14. marraskuuta 2010 hämmästyttävän myötämielisyytensä pietarilaisia uusnatseja kohtaan – jälleen kerran. Kavkaz Center julkaisi artikkelin ”Партизаны NS-WP НЕВОГРАД предупредили о новых атаках против власти РФ” (”NS-WP Nevograd partisaanit varoittivat uusista hyökkäyksistä Venäjän federaation hallintoa vastaan”). Kavkaz Center oli saanut mainittujen sissien kirjeen. Sivusto ei näytä toimivan pelkästään tietotoimistona, vaan välittävän mielihyvällä tietoja terrori-iskuista, jotka tapahtuvat Venäjällä. Kavkaz Centerin toimituksessa koetaan, että viha yhdistää, vaikka terrori-iskujen tekijät olisivat natseja! Kavkaz Center on kutsunut natsiryhmää kunniakkaasti ”inkeriläisiksi partisaaneiksi” (Ингрийские партизаны); sitä vastoin kilpailevat natsiporukat ovat tuominneet NS-WP –ryhmän toiminnan. Erityisesti venäläiset kansallissosialistit ovat kiinnittäneet tyrmäävän moitteen siihen, että NS-WP –jengi on lähempänä Tšetšenian separatisteja kuin Venäjän omaa kansaa.

Uusnatsien kirjeessä kerrotaan, että ”Kremlin heittiöt yrittävät murskata kaikin tavoin vastarinnan, me olemme olleet vangittuina, kidutettuina, uhattuina, mutta meidän organisaatiomme on tullut tämän johdosta vain entistä aggressiivisemmaksi, rohkeammaksi ja vahvemmaksi”. Kirjeessä natsit ilmoittavat kunniakseen seurata Dmitri Borovikovaa (Дми́трий Алекса́ндрович Боровико́в, s. 9. kesäkuuta 1984; kuoli pidätyksen yhteydessä 19.5.2006) ja ”Terroristista taistelujärjestöä” (Боевой террористической организации, БТО). Hänen ”kunniakseen” perustetuilla natsisivuilla julistetaan ”voittoa kuoleman kautta”.

Kuva: Pietarin alueen natsien "sankari" Dmitri Borovikov


Tässä mainittu Borovikov kuului myös jalkapallohuligaanien Mad Crowd –ryhmään (hurja joukko). Skinhead-ryhmä on voimakkaasti natsistinen, globalisaatiota vastustava ja antisemitistinen. Ryhmittymä oli vastuussa mm. senegalilaisen opiskelijan ampumiseen 7. huhtikuuta 2006. Epäiltynä oli juuri Borovikov. Ryhmittymä oli myös vastuussa fasisminvastaisen, ihmisoikeusaktivistin professorin Nikolai Girenkon (Николай Михайлович Гиренко, s. 31.10.1940-19.6.2004) murhaan. Ryhmän jäsenistä Feodor Kovalchuk (Федор Ковальчук ) tuomittiin tammikuussa 2009 15 vuodeksi vankeuteen terroriteosta pietarilaiseen McDonalds-ravintolaan. Toinen henkilö Jevgeni Skorov (Евгений Скоров) sai seitsemän vuoden tuomion. Terrori-isku tapahtui helmikuussa 2007. Tutkijoiden mukaan Mad Crowd –ryhmän skinheadit suunnittelivat myös muita hyökkäyksiä. Tämä KC:n äskettäin saamassa "ystäväkirjeessä" mainittu ”Dmitri Borovikov” oli nimenomaisesti eräs epäillyistä Senegalin kansalaisen surmassa 7.4.2006, mutta Borovikov joutui epäiltynä ammutuksi kesken pidätyksen 19. toukokuuta 2006 Pietarissa. Senegalilaisnuorukainen, afrikkalaisia maahanmuuttajia tukenut opiskelija Lamzar Samba oli tullut ulos Apollo-yökerhosta, jolloin natsit (Kavkaz Center käyttää heistä nimitystä "inkeriläispartisaanit") iskivät. Luoti osui hänen kaulaansa. Ammunnassa käytetty ase on oli ollut jo pitkään Borovikovin käytössä. Lainvalvontaviranomaiset löysivät läheiseltä pihalta hakaristillä merkityn haulikon. Juuri Borovikova oli epäiltynä tästä murhasta. Kavkaz Centerin saama kirje tuli siis tällaiselta uusnatsiryhmältä. Toinen murhasta tuomittu oli Andrei Maljugin (Малюгин), joka kuului myös ääri-islamistiseen tšetšeeniryhmään. Hänestä hiukan enemmän jäljempänä.

Kavkaz Centerin kirjeessä NS-WP Nevograd –ryhmä moittii, että yli puolella heidän ryhmän nimissä vangituista ei ole kuitenkaan mitään suhdetta heidän järjestöönsä. ”Kremlin väki luulee, että he voittaisivat meidän organisaatiomme sulkemalla muutamia nuoria keskitysleirille, mutta he ovat tyhmyydessään väärässä. - - - Odottakaa kansanedustajat, tuomarit, oopperat, vankiloiden henkilökunta, syyttäjät ja muut henkilöt koirien järjestelmässä. Teidän rikollisesta toiminnastanne voi tulla vapautus ainoastaan teidän verenne kautta. Teitä tullaan ehdottomasti rankaisemaan”.

Kavkaz Centerin julkaisemassa kirjeessä kerrotaan, että natsiryhmä oli asettanut räjähteen 13. marraskuuta radalle Verevo- Hatsina – Varsova. Verevo on pieni 5400 ihmisen kylä, joka sijaitsee tärkeän rautatien varrella. Vain 3 km:n päässä sijaitsee Hatsinan kaupunki. Venäläiset uutiset ovat myös kertoneet tämän kotitekoisen pommin olemassaolosta. Kavkaz Centerin välityksellä julkaistussa kirjeessä pahoitellaan, ettei räjähde toiminut. Venäläisissä uutisissa muistetaan myös sitä, että ”Kaukasian emiraatin” Doku Umarov otti vastuun edellisestä terroriteosta 27.11.2009 rautatiellä matkustavia ihmisiä vastaan: tuolloin Nevski Express –junaa vastaan tehdyssä iskussa kuoli 28 ihmistä ja yli 90 matkustajaa loukkaantui.


Kavkaz Center –terroristisivusto ei ilmaise mitään paheksuntaa terroriteon yrittämisestä, vaan sallii NS-WP Nevograd –ryhmittymän (Kavkaz Centerin kielen mukaan "inkeriläississien") päättää kirjeensä uuteen kuoleman toivotukseen (Смерть Эрэфии)!

7. helmikuuta Kavkaz Center ja tämän rinnakkaiskanava Emirat Kavkaz ilmoittivat myös em. terrorijärjestön NS-WP Nevograd osallisuudesta rautateitä vastaan tehtyyn räjäytyksen. Terroristisivusto luonnehtii natsiryhmää ”pietarilaisiksi partisaaneiksi”. Natsiryhmän nimessä NS –kirjaimet tulevat sanoista ”kansallissosialismin puolesta” (Национал-социализм) ja WP –kirjaimet tulevat sanoista ”Pietarin valkoinen voima” (Белая сила Петербург). Kavkaz Center tiesi kertoa, että ghanalaisen taposta rangaistut olivat 20 vuotta vanha Valentin Mumzhiev (s. 12.8.1989; Валентин Мумжиев) ja 19 vuotta vanha Georgi Timofeev (Георгий Тимофеев). Helmikuussa 2010 tehty isku rautateitä varten oli natsien vastaus ryhmän kahden jäsenen pidätykseen ghanalaisen ihmisen murhan tähden. Pietarilaiset natsit lupasivat tuolloin jatkaa terroritekoja.


Kavkaz Centerin eilisessä uutisessa sankarin asemaan nostettu Dmitri ”hapan” Aleksandrovits Borovikov (Дмитрий Александрович Боровиков) oli Pietarissa oikeustieteen opiskelija, mutta hyvistä opiskeluharrastuksista huolimatta hän kuului radikaaliin kansallissosialistiseen Schultz-88 –ryhmään. Dmitri ”hapan” Borovikov oli ryhmittymän yksi johtajista. Vuosien 1999-2006 aikana hänet oli usein pidätetty epäiltynä kansalaisten pahoinpidellystä. Borovikovin kuoli toukokuussa 2006, koska yritti vastustaa veitsellä poliisia, jolloin poliisivirkamies ampui kaksi laukaista ja Borovikov kuoli sairaalassa operaatioiden aikana. Borovikov oli pidätetty kavereidensa kanssa myös Matvienkoa vastaan tehdystä murhayrityksestä.

Borovikov kuului Dmitri Bobrovin (Дмитрий Бобров) 20. huhtikuuta 2001 perustamaan Schulz-88 (Шульц-88) –ryhmään. Perustamispäivä on sama kuin Hitlerin syntymäpäivä. Ryhmä ilmoitti tavoitteekseen hyökätä kiinalaisia, korealaisia, afrikkalaisia, juutalaisuutta tunnustavia ryhmiä vastaan. Ryhmä järjesti myös Pietarissa laittomien uusnatsiryhmien konsertteja. 22. joulukuuta 2002 esiintyivät «Сварог» (Svarog) ja «Позиция». Konsertin jälkeen humalainen skinhead –väki saapui Pietariin Aleksandrovskajan asemalle, työnsivät Armeniasta kotoisin olevan henkilön rautatielle, estivät tätä kiipeämästä takaisin asemalaiturille, mutta onneksi junan kuski sai pysäytettyä ennen kuin onnettomuus olisi tapahtunut. Maaliskuussa 2003 ryhmä toteutti jälleen asemalaiturilla iskun kaukasialaista henkilöä vastaan. 14. maaliskuuta 2003 pohjoiskorealainen Kim Hennick puukotettiin kadulle. Viipurin alueella 7. kesäkuuta 2004 ryhmittymän jäsenet tappoivat kaksi henkeä, koska näillä oli juutalaiset taustat. Borovikov ja Voevod teloittivat Hoffmannin ja Golovshenkon varsijousella. He tunsivat surmatun Hoffmanin entuudestaan, koska olivat käyneet samaa koulua. Ryhmän jäsenet viilsivät veitsellä syyskuussa 2003 viisi (5) vuotta vanhan tytön, joka myös menehtyi. Vuonna 2007 Boris Gryzlov (Борис Грызлов) esitti vaatimuksen, että tämän ryhmän Schulz-88 toimet täytyy saada päättymään. Dmitri Bobrov pidätettiin 24. lokakuuta 2003. Lopulta hän sai kuuden vuoden vankeusrangaistuksen. Bobrov vapautui 23. lokakuuta 2009 ja perusti Pietariin kansallissosialistisen ryhmän «Национальная Социалистическая Инициатива». Dmitri Bobrov on Leningradissa syntynyt 1979 syntynyt nuori mies. Hän on ollut vuodesta 1996 mukana erilaisissa skinhead –ryhmissä.

Dmitri Borovikov liittyy myös yllättävällä tavalla toiseenkin murhaan: hän asui saman kujan ja pihan laidalla (в доме N4 по переулку Бойцова), jossa 9. helmikuuta 2004 surmattiin pieni Hursheda Sultonova –tyttö.

Näytä suurempi kartta
Pietarin raastuvanoikeudessa 22. maaliskuuta 2006 skinheadit olivat syytettyinä tadžikistanilaisen 8 vuotta vanhan tytön Hursheda Sultonovan (Хуршеда Султонова) murhasta. Viisi skinheadia sai lopulta 30. maaliskuuta 2006 vankeusrangaistukset, mutta van huliganismista. Izvestija-lehti kuvaili tilannetta järkyttäväksi. Pieni Hursheda sai surman illalla 9. helmikuuta 2004. Isänsä ja serkkunsa kanssa he palasivat jäähallilta. Yhtäkkiä noin kymmenen skinheadia huusivat ja ottivat lapsen käsiinsä. Joku huusi kovasti ”Venäjä, Venäjä”. Isä lyötiin tajuttomaksi. Serkkupoika oli onnistunut piiloutumaan lähelle pysäköityjen autojen alle, mutta 8 vuotta vanha Hursheda makasi veren peitossa eikä enää hengittänyt. Tajuttomuudesta herättyään isä otti tytön syliinsä ja toivoi ihmettä. Muutama minuutti ennen ambulanssin saapumista tyttö oli kuollut. Pienen tytön ruumiista löytyi 11 puukoniskua vatsaan ja käsiin sekä jälkiä lukuisista potkuista ja ketjujen iskuista. Kuoliniskun tekijäksi epäiltiin erästä 14 vuotta vanhaa vasenkätistä poikaa, Roman Kazakov; syynä oli etninen viha, mutta tutkimukset eivät voineet osoittaa, että Kazakov olisi lyönyt veitsellä. Oikeudenkäynti oli suljetuin ovin, koska puolet syytetyistä oli alaikäisiä. Tuomarien mielipiteet jakaantuivat 9-3. Syytetty teini-ikäinen vapautettiin murhasta, kuusi muuta vastaajaa katsottiin syylliseksi pelkästään ”huliganismiin”. Surmatun tytön sukulaiset olivat pettyneet lievän tuomion tähden. Tyrmistymistä oikeuden lieviin tuomioihin näitä "inkeriläississejä" (Kavkaz Centerin kunnianimi ryhmittymälle) vastaan on ollut myös muulloin: pietarilaiset skinheadit saivat jopa vapautuksen tuomioistuimessa myös lokakuussa 2006: he olivat syytettyinä vietnamilaisen opiskelijan Vu Anh Tuanin murhasta (13.10. 2004). Vietnamilaista opiskelijaa vastaan hyökkäsi joukko humalaisia nuoria. Uhrin valinta oli ollut satunnainen. Nuoret hakkasivat tytön ja iskivät yli 40 puukoniskua häneen. Tuomioistuin vapautti tällä kertaa kyseenalaisen pietarilaisten skinheadien ryhmän.

Kuva: 5-vuotta vanha Хуршеда Султонова


Borovikovin ja hänen natsikaverinsa Alexei Voevodin (hänen niskaan on tatuoitu lempinimi СВР, "Сделано в России", Made in Russia) ”Terroristinen taistelujärjestö” (Боевой террористической организации, БТО) on ankarasti juutalaisvastainen ja ortodoksisuutta vihaava. En anna heidän nettiosoitettaan, koska en suosittele rikollista toimintaa! Heidän lauluissaan jopa on sanoja Neitsyt Marian raiskaamiseksi ja Kristuksen parran katkaisemiseksi! Borovikov tutki jopa mahdollisuutta salakuljettaa räjähteitä kirkkoon. Tuhopolttajat jäivät kuitenkin kiinni Pyhän Pietarin kirkosta. Muukalaisvastaisuudestaan huolimatta ryhmittymä ylisti tšetšeenikapinallisia, jotka taistelivat liittovaltion joukkoja vastaan, mutta siihen on eräs ikävä selitys.

Ryhmään liittyi vuonna 2004 ääri-islamistiseen tšetšeeniryhmään kuulunut, pikaruokaketjun vartijana toiminut Andrei ”taistelija” Maljugin (Андрей Малюгин). Vähän ennen Maljuginin pidätystä, Kavkaz Center mainosti tuota taistelijaa valokuvissa, joissa hän kantoi itsemurhaiskua varten tarvittavaa vyötä. Hän lupasi räjäyttää pommin G8-huippukokouksessa. Hän ehdotti kirjoitettavaksi ortodoksikirkkojen seinille "Allahu akbar!". Maljugin ilmaisi usein ajatuksensa sanoissa: ”Kuolema vääräuskoisille!”.

Kuva: Natsiryhmään kuulunut ääri-islamistinen Andrei "taistelija" Maljugin oli Kavkaz Centerin mannekiini


Kesäkuun 17 päivänä 2010 Pietarissa pidätettiin yksitoista em. skinhead-ryhmään kuuluvaa henkilöä, joista kahdeksaa epäillään osallisuudesta ghanalaisen nuorukaisen Solomon Agtego Gvadzhon murhaan 25. joulukuuta 2009. Kavkaz Centerin julkaisema kirje viittaa välillisesti tähän pidätykseen. Pidätetyt ovat 17-23 –vuotta vanhoja. Natsien ”NS-WP Nevogradin” päämajana käytetystä kodista löytyi kotietsinnöissä merkillisyyksiä: pakastimesta ihmisen pää, asunnossa oli kotitekoisia räjähteitä ja ampumatarvikkeita sekä tietysti Hitlerin kuvia. Natsien ryhmittymän internesivuston domain on rekisteröity – ei tällä kertaa Bulevardille vaan – Samon Polynesialle. Sivustolla vannotaan kostoa ”järjestelmän koirille”. Natsijengi on tutkimuksen mukaan ollut syyllinen myös mm. Irakin kansalaisen puukottamiseen raitiovaunussa toukokuussa 2008, Tuvasta kotoisin olevan henkilön tappoon huhtikuussa 2009, elokuussa 2009 Jumalanäidin kirkon tuhopolttoon, kahden asunnottoman naisen polttoon elokuussa 2009 (molemmat kuolivat sairaalassa), marraskuussa 2009 Ozerkin metroaseman räjähteeseen.

Kavkaz Center uutisoi 11. marraskuuta 2010 kello 13:44 ”NS-WP Nevograd –ryhmän partisaanien”, ”inkeriläississien” (Ингрийские партизаны) toiminnasta. Kavkaz Center kertoi myös 8. marraskuuta 2010 kello 23:44, että ”inkeriläississit hyökkäsivät miehityshallinnon rakennukseen” (Ингрийские партизаны атаковали здание оккупационной администрации в Ниеншанце). Kavkaz Centerin mukaan ”Inkerin alueen nukkehallinnon media” (По сообщениям марионеточных СМИ в Ингрии) oli kertonut inkeriläississien hyökkäyksestä. Piirihallinnon juhlasalin ikkunat olivat rikkoutuneet, kun sissit olivat heittäneet Molotovin cocktailin. 8. marraskuuta 2010 Kavkaz Center viittaa jälleen ”venäläisten miehittäjien mediaan” (”По сообщениям русских оккупационных СМИ” ), että Volgan partisaanit oli saatu kiinni. Sittemmin natsiporukka lähetti myös omaa postia Kavkaz Centerin toimittajille – ja terrorismin tuoma sadistinen orgasmi oli yhteinen molemmilla osapuolilla (natseilla ja Kavkaz Centerin toimituksessa).

Kavkaz Centerin intomielisyyttä Pietarin aluetta järkyttävää natsiterrorismia kohtaan ei voi selittää Pohjois-Kaukasiaan liittyvän tiedotuksen avulla. Pietarin aluetta häiritsevien separatististen pyrkimysten ymmärtämiseksi on muistettava terroristisivuston sukulaisuus myös Pro Karelian revansistisille tavoitteille ”Karjalan palauttamiseksi”.

Emme voi unohtaa, että Pro Karelian puhemiehenä toiminut Heikki A. Reenpää on ollut itsekin taistelemassa natsiaseveljien rinnalla Elämän tien katkaisemiseksi – pitemmällä kuin varsinaiset Suomen joukot - Leningradin tuntumassa. Nyt jälleen kerran tuoreessa uutisessaan Kavkaz Center ilmoitti myötämielisyyttä natsiterroristien taistelua kohtaan ”Inkerin alueen” ”miehityshallintoa” vastaan. Aiemmin 29.3.2005 Kavkaz Center on julistanut ylpeänä, että Pro Karelia ja Karjalan palautus vaativat Karjalan palautusta (Финны требуют от России вернуть захваченные земли). Pro Karelian tekemän kirjan mukaan Suomen rajat siirtyisivät Murmanskiin saakka. Kavkaz Center ilmoitti, että aineisto on tullut ”yhteistyökumppaneilta”. Pietarilaisia natseja huomattavasti sivistyneempi ja kauniimmin käyttäytyvän ryhmittymän Pro Karelian asiat ovat myös tämän jälkeen kuuluneet Kavkaz Centerin agendalle.



- - - -


lauantai 13. marraskuuta 2010

Mikael Storsjön allekirjoittama tunnustus






Mikael Storsjö lähetti 8. huhtikuuta 2010 kello 0:15 – tavalliseen tapaansa yöllä koska mies ei näytä nukkuvan uuden vaimonsa kanssakaan öisin – monta pitkää tunnustusta minulle, mutta en ole aiemmin tuonut niitä julki riittävän selvästi. Poistin mahdollisuuden kommentointiin blogistani sittemmin, koska en halunnut lukea kaikenlaista törkytekstiä. Tuolloin myös Storsjön kommentit menivät piiloon. Mikael Storsjön pitkiä kommentteja ei voi pitää kuitenkaan törkytekstinä, vaan vakavina tunnustuksina.


Storsjön osoite on julkinen

Ensimmäisessä tunnustuksessaan 8. huhtikuuta 2010 kello 0:15 Storsjö tunnustaa asuvansa osoitteessa, joka löytyy 118-palvelusta. Samassa tekstissä hän uhkaa myös Moskovan asukkaita kärsimyksillä, mikäli Kaukasian emiirikuntaa ei synny nopeasti!


Kavkaz Centerin suomalaiset rekisteröinti osoitteet ovat toki tunnettuja Who is domain -palvelun avulla.

Storsjö on vainoharhainen

Storsjö paljasti kyseisessä viestissä vainoharhaisen tunteensa, että hänen autoansa seurattaisiin. Storsjö kirjoittaa: ”Ei tarvitse seurata autoa!:)))

Olen vastannut huolestuneena tuohon Storsjön vainoharhaiseen tunteeseen, koska paranoidinen henkilö voi luulla oman mielensä kummitukset todellisiksi vihollisiksi ja toimia sitten vaarallisesti näitä ”vihollisia” vastaan. En todellakaan seuraa hänen autoansa. Ihmettelen, miten Storsjö on saanut sellaisen kuvitelman. Onko joku vakavampi elin mukana sitten hänen autonsa seuraamisessa?

Storsjö haluaa Venäjän hajottamista ja uhkaa venäläisiä kärsimyksillä


Tunnustuksensa alussa Mikael Storsjö pilkkaa Abdullah Tammea, joka ei maininnut konkreettisesti nimiä julkisessa esiintymisessään niistä henkilöistä, jotka toimivat Suomessa militanttista jihadismia ihailevissa soluissa. Nämä nimet ovat kyllä hyvin tiedossa. Storsjö olisi voinut hyvin tietää mm. yhteisen "tutun", jonka nimen Kavkaz Center kirjoitti toki väärin 20.9.2006. Olen saanut itsekin häneltä tekstiviestejä, kuten blogissani olen paljastanut. Laitetaan kuitenkin Storsjön muistin virkistämiseksi tämä juttu suomalaismiehestä, joka yritti lähteä sotimaan Tšetšenian separatistien puolella, mutta Kavkaz Centerin kauhistukseksi Georgia ei päästänyt miestä perille!

Lähde: Kavkaz Center 20.9.2006 (olen manipuloinnut KC:n logon enemmän totuudenmukaiseksi)


Storsjö ilmoitti 8. huhtikuuta 2010 kello 0:15, että hän tahtoo Venäjän hajottamista. Hän kirjoitti pyrkimyksensä lauseessa: ”haluan että anakronistinen siirtovalta Kaukasuksella loppuu”. Storjö liittää tuohon hajottamistarkoitukseen myös uhkauksen Moskovan asukkaita vastaan: ”mitä aiemmin sitä pienemmällä kärsimyksellä - - - myös Moskovan asukkaille”.

Storsjö tunnustaa kolme serveriä: Ruotsissa, Suomessa ja Liettuassa

Mikael Storsjö jatkoi tunnustuksiaan huonosti nukutun yön jälkeen 8. huhtikuuta 2010 kello 5:03. Hän lausuu, ettei kavkazcenter.com ole Suomenlinnassa. Eipä toki olekaan, vaikka who is domain –palvelu antaa sellaisen julkisen tiedon rekisteröinnin tehneen henkilön osoitetiedoksi.

Storsjö paljastaa usein unohduksiin jääneet seikat: Kavkaz Centerin kuvien manipulointi ja työstämnen tapahtuu Bulevardilla Helsingissä. Lisäksi hän tunnustaa, että Kavkaz Centerillä on kolme serveriä tällä hetkellä: Ruotsissa, Suomessa ja Liettuassa.

Storsjö kiistää ja syyttää samanaikaisesti

Storsjö kiistää, että olisi mitenkään vastuussa Kavkaz Centerin valheellisista väitteistä, joiden mukaan toimisin Venäjän laskuun toimissani. Hän kirjoittaa omalla nimellään blogini kommenteissa kuitenkin uudestaan samat väitteet: ”Hopearahojen antajia kun löytyy rajan takaa”, ”Putinin asiamiestä ei näy kun tarvikkeita jaetaan”. On myös täysin käymätön ajatus, että Kavkaz Center kuvailisi minun ja Storsjön välistä kamppailua ilman Storsjön antamaa innoitusta, ohjausta ja hyväksyntää.

Todellisuudessa en ole tietenkään missään yhteydessä minkään valtakunnan turvallisuuspalveluihin tai rahoituslähteisiin, vaan olen yksityinen ihmisoikeusaktivisti, joka on huolissaan siitä informaatiopsykologian keinoin käytävästä sodasta, johon jotkut suomalaiset ovat ryhtyneet Venäjää vastaan.

Storsjön patologinen Venäjä-viha heijastaa vanhaa sota-aikaista vihapropagandaa

En usko, että Storsjön Venäjä-viha tulisi pelkästään niistä hänelle myyttiseksi muodostuneista ihmiskohtaloista, joita hän toistaa mielikuvissaan. Luultavasti mukana on myös iso joukko kokemuksia, joita hän häpeää kertoa edes ääneen. Osa kokemuksista on painunut vain tiedostamattomaan.

Storsjö tunnustaa 8 huhtikuuta 2010 kello 5:03, että isoisänsä menettäminen ja äitinsä kokemus sotalapsena pari vuotta Ruotsissa ovat siirtyneet henkisenä perintönä hänelle vihaksi Venäjää vastaan. Tuota vihaa pidettiin myös hyvin yllä nuoren Storsjön aikana kirkollisesti Fiskarin alueella, koska siellä toimi Suomen tunnetuimpia kypäräpääpappeja, joka samaisti eräissä siunauspuheissaan Jeesuksen uhrikuoleman ja suomalaisen sotilaan kuoleman venäläisiä vastaan.
Terroristisivuston Kavkaz Centerin yhteys Suomen sotien aikaiseen vihapropagandaan on tullut myös ilmi jo heti servereiden ja toimituksen siirryttyä Suomeen yli puolivuosikymmentä sitten. Kavkaz Centerin ensimmäinen Suomea koskeva uutinen on toki jo 24.2.2002, mutta Kavkaz Centerin suomalaispainotus näkyi sittemmin selvästi.

Kavkaz Center julisti 22.1.2005 ylpeänä, että Suomen eduskuntatalolla järjestettiin konferenssi, jossa mukana oli Tšetšenian separatistien edustaja, kuten Idigov, Ahaev, Ferzauli, Agamerzaev (В Хельсинки говорили о Чечне). Paikalla oli myös Anna Politkovskaja ja Ahyad Idigov, sekä jopa Gruusian hallituksen edustaja Vissarion Gugushvili. Ahyad Idigov (Ахьяд Идигов) toimi tuossa vaiheessa tunnustamattoman – nyttemmin terroristipäällikkö Doku Umarovin presidentti-tittelillä johtaman fantasiavaltion "Itškerian tšetšeenitasavallan" edustajana. Suomen Tapani Mattila (Suomi-Tshetsenia-seura ry) ja Heidi Hautala olivat luonnollisesti mukana tapahtumassa, jossa esitettiin vaatimuksia Venäjää vastaan, mutta mukana olivat myös tyypilliset ”Karjalan palauttajat” Juhani Putkinen, Markus Lehtipuu sekä omana erikoisuutena”Hannu Uli” (oikeammin: Hannu Yli-Karjunmaa ks. http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/valokuvia.htm). Mukana olivat toki myös Ousman-Ferzaui (Mashadovin “hallituksen” suurlähettiläs Skandinaviassa), Svetlana Gannushkina, Eminat Saijeva, Andreas Gross, Bart Staes sekä virolainen MEP Andres Herkel (virolaisessa oikeistopuolueessa Isänmaan ja Res Publikan liitto; viime aikoina Herkel on moittinut Suomen valtiota ja Paavo Lipposta Nord Stream-kaasuputkesta; vuonna 2008 Herkel moitti Tarja Halosta Viron vierailun yhteydessä, koska Suomella ei ollut Georgian kriisissä niin jyrkkä asenne Venäjää vastaan kuin Baltian mailla). Kuvissa ei ole nimetty, mutta kyllä siellä myös mielestäni kääntäjä Jukka Mallinen näkyy punaisessa paidassaan.

Terroristisivuston liittyminen Suomen sotienaikaiseen vihamytologiaan näkyy erikoisella tavalla siinä, kun Kavkaz Center julisti 29.3.2005 ylpeänä, että Pro Karelia on esittänyt vaatimuksen Karjalan palautuksesta (Финны требуют от России вернуть захваченные земли). Pro Karelian tekemän kirjan mukaan Suomen rajat siirtyisivät Murmanskiin saakka. Kavkaz Center ilmoittaa, että aineisto on tullut ”yhteistyökumppaneilta”.

Storsjö tunnustaa että terroristien rahoitus on isojen poikien käsissä

Storsjö jatkoi kirjoitustaan 8.4.2010 kello 5:07 ja tunnusti heti ensimmäiseksi, että hänen osuutensa terroristijärjestön toiminnasta on pelkästään ”lesken rovon” suuruinen. Hänen kertoo auttaneensa separatistien ja terroristien ”tiedotusta monen vuoden ajan”.


Storsjö tunnustaa aktiivisen roolinsa terroristien tiedottamisessa

Storsjö kirjoittaa 8.4.2010 kello 5:07: ”Tuen kovasti Pohjoiskaukasian vapaustaistelijoita. Tuen heidän taistelunsa kykyjeni mukaan, ja omat kykyni liittyvät tiedottamiseen”.

Storsjö rinnastaa Vladimir Putinin ja Adolf Hitlerin toisiinsa

Storsjö kirjoittaa 8.4.2010 kello 5:07: ”En arvosta Putinia sen kummemmin kuin Hitleriäkään, yhtä komeita tosin molemmat ovat voimansa mahdissa. Luotan siihen, että pahuus saa palkkansa niin ensiksimainitun kuin toiseksi mainitun osalta”.

Mikael Storsjö tahtoo että terroristit tappaisivat miliisit

Mikael Storsjö kirjoittaa tunnustuksessaan 8.4.2010 kello 5:07, että hän väheksyy Moskovassa kuolleita venäläisiä. Hän kyseenalaistaa näiden ihmisten kuoleman, mutta erityisesti hän pitää oikeana miliisejä vastaan tehdyt terroriteot: ”Univormun päällensä pukenut on valinnut elämän tien jossa itse tappaa ja toivon mukaan myös itse kuolee” (Storsjö 8.4.2010 kello 5:07).

Mikael Storsjön kampanja kirkkoherra Molarin erottamiseksi


Mikael Storsjö ilmoittaa julkaisemassaan tunnustuksessa 8.4.2010 kello 5:07, että hän toivoo Espoon tuomiokapitulin erottavan Molarin pappisvirasta. Hän perustelee toivomustaan sillä, että Molari on liian Venäjä- ja Putin- mieleinen: ”vallan ja väkivaltaisuuden ihannointi, diktaattoreiden ja sortajien ylistys ei ole osa minun kristinuskoani”.

Doku Umarov on ilmeisemmin väkivallattoman rauhanomaisen lähimmäisrakkauden, demokratian ja kaikkinaisten vapauksien perikuva? Sitäkö tarkoitat, Mikael Storsjö?

Storsjön vainoharhaisuus, liioiteltu itsetunto ja omakätiset uhkailut

Mikael Storsjö – suomenruotsalaisesta suvusta Fiskarin alueelta Kaukasian emiirikunnan terroristien puolestapuhujaksi kasvanut liikemies – kokee itsessään, että hän ”kuuluu korkeampaan sarjaan, ei tunnu hyvältä aikuisena mollata C-junioreja” (Storsjö 8.4.2010 kello 5:07). Tuo edellä ilmaistu liioiteltu itsetunto, jota tukee Movladi Udugovin kanssa ostettu karvahattu, vaikuttaa sisäisesti rikkinäisen ja pelokkaan sielun puolustusmekanismilta oman sielun hirviöitä ja pelkoja vastaan.

Samanaikaisesti on havaittavissa jo samaisessa kappaleessa Storsjön kirjoituksessa, että hän pelkää ja ilmeisesti uskoo vainoharhaisesti itseensä ja perheeseensä kohdistuvasta "seuraamisesta". Hänellä on tunne, että joku tarkkailee jokaista hänen askeltaan tai autonsa liikettä. Olisiko se "joku joka kyttää" pikemmin lapsuuden mielikuvien tähen tiedostamattomaan painunut kauhukuva ankarasta kurittajasta?

Storsjö lupaa ottaa jopa omankäden oikeuden oman mielikuvituksensa luomaa seuraajaa vastaan: ”En kovasti välitä itseeni ja perheeseeni kohdistuvasta seurannasta, joskin mielelläni näkisin että se loppuu ennen kuin lopetan asian omakätisesti” (Storsjö 8.4.2010 kello 5:07).

Muistettakoon, että muutamia kuukausia myöhemmin Storsjön fanittama Doku Umarovin nimissä saapuikin minulle tekstiviesti, jonka mukaan pääni katkaistaisiin poikki.

Mikael Storsjön palveluksessa toimiva Islam/Adam Tumsoev

Kuvan lähde: Muuttoliikkeessä

”Kaukasian ääni” (“Голос Кавказа”) sulkeutui äskettäin loppukesästä 2010. Sen edustajana on toiminut nimimerkki Adam tai Islam Tumsoev (Ислам Тумсоев). Hän toimii kiinteässä yhteydessä Mikael Storsjön kanssa ja työskentelee Bulevardilla Kavkaz Centerin hyväksi.



Islam Tumsoev (Ислам Тумсоев) on itse kertonut saapuneensa Venäjän Kaukasiasta Turkin kautta Suomeen väärällä passilla Mikael Storsjön tuella. Hänen tarinansa kerrottiin esimerkiksi Muuttoliikkessä vuonna 2009. Mies kertoo setänsä olleen separatistien komentaja. Lisäksi hän kertoo, että FSB on yrittänyt löytää hänet. Hän on IT-alan ammattilainen. Myös Helsingin Sanomat kertoivat hänen tarinansa 6.6.2009.

En usko, että FSB on nähnyt paljon vaivaa Tumsoevin löytämisen, sillä hänet löytää kovin helposti Bulevardilta Kavkaz Centerin toimistosta, hänen puhelinnumeronsa on helposti löydettävissä, Keravalla voi nähdä miehen ostoksilla Alepassa ja Järvenpäässä muuna aikana. Tämä mies oli järjestämässä Storsjön kanssa mielenosoitusta Pohjan Pyhän Marian kirkolle 31.10.2010. Soitin miehelle tänään 13.11.2010 kelo 14:50, koska halusin keskustella hänen kanssaan ”Kaukasian äänestä”. Mediatyyppi ei kuitenkaan innostunut keskusteluajatuksesta, vaan moitti, että olisin ”valehtelija”. Hän toivoi, että en soittaisi hänelle enää. Valitettavasti nyt minun täytyy muodostaa käsitys ”Kaukasian äänestä” sekundaarilähteitten varassa, kun itse asiassa lehden pyörittämisestä vastannut henkilö ei halua kertoa mediastaan mitään!

Kaukasian ääni, "Голос Кавказа", on terroristien viestintäväline, jossa oli äskettäin myös Doku Umaroville tehty haastattelu, kunnes sivusto suljettiin. Sama tarina on myös turkiksi Kavkaz Centerin sivulla – totta kai, koska sama mies työskentelee molempia medioita varten: http://www.kavkazcenter.com/tur/content/2010/08/10/5856.shtml). Doku Umarovin haastattelu on löydettävissä väkivaltaista jihadia julistavalta sivustolta: ИНТЕРВЬЮ АМИРА ИМАРАТА КАВКАЗ 24.08.10 0:18). Mainitussa jutussa Doku Umarovin sallitaan julistaa, että terroriteot saavat koskettaa kaikkia venäläisiä – myös siviiliväkeä, koska siviiliväki on äänestänyt Vladimir Putinin ja Dmitri Medvedevin valtaan!!!

Amerikkalaisrahoitteisen ex-shakkimestarin, Toinen Venäjä –ryhmittymän johtohahmon Garry Kasparovin sivustolla Islam Tumsoeviin viitataan myös mainitun ”Kaukasian ääni” –sivuston edustajana: “1 июня 2009 Представитель турецкого СМИ Голос Кавказа Ислам Тумсоев”. Islam Tumsoev oli keskeinen hahmo 8. syyskuuta 2010, kun hän ja Mikael Storsjö järjestivät tuolla kertaa laittoman mielenosoituksen keskellä Helsinkiä (Helsingin poliisilta on tarkistettu, ettei tuohon mielenosoitukseen ollut lupaa pyydetty). Islam Tumsoev – Doku Umarovin viestinviejä – on esiintynyt toistuvasti myös Heidi Hautalan johtaman Finrosforumin tilaisuuksissa. Jopa itse Heidi Hautala ylistää blogissaan, että separatistinen Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi (Finrosforum) järjestää Helsingissä 25.-26. toukokuuta 2009 seminaarin, jossa puhujana olivat mm. George Soroksen palveluksessa toimiva Yhdysvaltoihin paennut toimittaja Fatima Tlisova ja Islam Tumsoev (tuolla kertaa istanbulaisen median edustajana). Fatima Tlisovan eräs artikkeli on äskettäin 30.10.2010 julkaistu myös Waynakh-terroristisivustolla: Fatima ylistää Mikael Storsjötä. Jutussa on meikäläisen valokuva siinä yhteydessä, että kuvaillaan FSB:n, Venäjän salaisen palvelun, vihaa Storsjön henkeä vastaan! Waynakh esittäytyy Itškerian tšetšeenitasavallan mediaksi: kyseistä tasavaltaa ei ole kuitenkaan olemassa, vaan se on Doku Umarovin johtama terroristinen tavoite, kuten sivusto itsekin nimeää Doku Umarovin viimeiseksi presidentikseen! Fatima Tlisova on esitellyt äskettäin power point –esityksessään Islam Tumsoevin Kavkaz Centerin toimittajaksi ja administraattoriksi.

Kuvan lähde: Fatima Tlisovan Power Point

Safka-T:n (Suomen antifasistisen tiedustelukomitean; ps. en ole itse tiedustelukomitean jäsen, vaan pelkästään hengellisiä palveluja järjestävä pieni kyläpappi) selvitysten mukaan Mikael Storsjö on syytteessä Vantaan käräjäoikeudessa kolmesta laittoman maahantulon järjestämisestä, joista yksi on törkeä. Tämä törkeän laittoman maahantulon järjestäminen oli juuri se tapaus, josta Adam/Islam Tumsoev –nimimerkki kertoo suomalaisessa lehtihaastattelussa. Häntä kuulusteltiin tapahtumien kulusta, mutta sanoi, ettei maksanut mitään Storsjölle. Tällöin saattaisi toteutua sekin yhteys, että "Tumsoev" olisikin Mechiev (Мечиев), entisen ”Kaukasian äänen” edustaja ja Pohjois-Kaukasiassa merkittävän separatisti suvun edustaja. Joka tapauksessa Storsjö on Vantaalla syytteessä seuraavista rikoksista:

- rikosasia R 09/1080, vastaajana Storsjö, rikosnimikkeet laittoman maahantulon järjestäminen 17.3.2007 ja laittoman maahantulon järjestäminen 5.8.2007

- rikosasia R 10/1827, vastaajina Storsjö ja Abdulkhadim Mechiev (Абдулхадим Мечиев), törkeä laittoman maahantulon järjestäminen 17.4.2009-11.8.2009

- rikosasia R 10/2946, vastaajana Storsjö, laittoman maahantulon järjestäminen 27.6.2010


Niin kuin olen sanonut kasvotusten Mikael Storsjölle ja kirjoittanut tässä blogissa aiemmin, niin oikeusjärjestelmämme syyttömyysolettamuksen mukaisesti en pidä syytettyä henkilöä vielä rikosoikeudellisesti syyllisenä, vaikka arvostelen eettisesti ja poliittisesti hänen toimiaan ankarasti. Ihminen on syytön aina siihen saakka kunnes hänet tuomioistuimessa tuomitaan. Tuomioistuimessakin saattaa tapahtua vääriä arvioita. Oikeudenkäynnit ratkaisevat myöhemmin, miten tuomioistuimen edessä arvioidaan syyttömyysolettamusta. Kyse ei ole siis tässä kirjoituksessani leimaavasta seikasta, vaan siitä aatteellisesta ja poliittisesta ilmiöstä sekä kokonaisuudesta, johon maahantulon järjestäminen liittyy. Pohjois-Kaukasiasta on jo vuosia sitten kadonnut Хамзат Харунович Мечиев –niminen henkilö, syntynyt 6. päivä maaliskuuta 1959. Hänkin on siis likipitäen samanikäinen kuin Kavkaz Centerin nykyinen administraattori Adam/Islam Tumsoev. Mainittu Mechiev katosi Argunin kylästä jo helmikuussa 1995, mutta niin katosi noihin aikoihin myös meidän tarinamme "Adam" tai "Islam". Marras-joulukuussa 1999 menehtyi Haron Mechiev (Харон Мечиев) pommituksissa. Mahdollisesti Suomeen saapunut pakolainen liittyy näihin sukuihin kuin kaksi edellä mainittua nimeä. Kysymys kuuluu lisäksi, miten toimeliaana miehenä tunnettu ”Adam” tai ”Islam” ”Tumsoev” liittyy Mechievin sukuun?

Fatima Tlisova (Фатима Тлисова) kirjoitti myös "tarinaa" Adam/Islam Tumsoevista. Kirjoittajan yhteys George Sorokseen näkyy monessa. Hän on Pulitzer -keskuksen kirjoittajia. Hän toimii myös Harvard Kennedy Schoolisa - Carr Center for Human Rights Policy -ohjelmassa, jossa on ollut vahva George Soroksen ja Open Society Instituten läsnäolo. Fatima toimii toimittajien organisaatiossa "Institute for War and Peace Reporting" (IWPR), jonka julkisena kumppaniorganisaationa on Soroksen Freedom House ja Open Society Institute. George Soroksen Freedom House järjesti Yhdysvaltain Helsinki-komitean kanssa katsauksen Pohjois-Kaukasian tilanteeseen 21. heinäkuuta 2010, niin Fatima Tlisova oli pääesiintyjä. Hän kuuluu myös rahoitusorganisaatioon Reagan-Fascell Democracy Fellow (NED), jonka perustaja on Ronald Reagon ja kongressiedustaja Dante Fascell. Tämän rahoitusjärjestelmän avulla levitetään amerikkalaista "demokraattista muutosta" ("to promote democratic change"), mikä tarkoittaa käytännössä eri puolilla maailmaa luotavia paikallisia konflikteja ja vallankumouksia, jotta amerikkalaismielinen hallitus nousisi valtaan. BBC julkaisi Tlisovan jutun 18.6.2010. Tlisova kirjoitti äskettäin myös Pulitzer-jutun Storsjöstä, jota suomalaiset FSB-agentit vainoisivat.

George Soroksen osuus Kavkaz Centerin ja Kaukasian separatistien viestintään ja toimintaan on tullut ilmi monella tapaa. Muistettakoon jälleen kerran, että George Soroksen rahoitusta järjestävä Glasnost Defense Fund ja Dmitri Florin on ollut Suomessa Kavkaz Centerin ja Mikael Storsjön vieraana jo jonkin aikaa – eikä tämä suhde ole vasta nyt syntynyt. Florin tunnusti myös itse tavanneensa Helsingissä entisiä militanttitaistelijoita. Vuonna 2007 George Soroksen rahoitusinstrumentit olivat läsnä, kun Heidi Hautala, Mikael Storsjö ja Doku Umarovin edustaja tapasivat Helsingissä Martti Ahtisaaren. Muistettakoon, että Varsovan kokouksessa oli äänessä erityisen runsaasti Heidi Hautala niin kuin myös Garri Kasparov, joka liittyy kiinteästi Glasnost Defense Fundin toimintaan. Julkisuuteen vuodettu Doku Umarovin ”kauhea” kritiikki George Soroksen rahoitusta vastaan ei ole uskottava, vaan se on pikemmin tahallinen hämäys, jotta tutkijat menisivät harhaan. Suomessa molemmat osapuolet tapaavat toisensa mitä sydämellisimmässä yhteistyön hengessä!

Ihmettelen, miksi minua vihataan, vaikka olen kertonut vain uudestaan sen, minkä asianomaiset ovat itse jo tunnustaneet julkisesti!



- - - -