Statcounter

perjantai 18. syyskuuta 2009

Risto Ryti, inkvisiittori ja sotasyyllinen

Olen saanut paheksuntaa – ainakin epäsuoraa – tutkinta-asiamies Backin selonteossa sen tähden, että pidän sotasyylliseksi tuomittua presidentti Risto Rytiä syyllisenä.

 Risto Ryti on voimassaolevan suomalaisen oikeuden mukaan syyllinen. Tuomiota ei ole kumottu. Voimassaolevan oikeuden tunnustaminen on kuitenkin tullut arveluttavaksi!

Suomalaiset ovat rehabilitoineet sotasyylliset, mutta tuolle rehabilitoinnille ei ole oikeudellista päätöstä. Nyt tuo rehabiloinnin vaatimus on ulottumassa kirkkoonkin, vaikka asian johdosta ei ole oikeudelista päätöstä!

Korkein Oikeus ei poistanut Väinö Tannerin rangaistusta, kun Kari Silvennoinen – meikäläistäkin vastaan kannellut juristi - oli ajanut tuomion kumoamista. Kun Silvennoinen tahtoisi vapauttaa sotasyylliset tuomioistaan, hän tahtoisi saattaa sitä vastoin kirkkoherran tuomiolle, koska kirkkoherra Molari muka puolustaa liikaa Venäjää ja Neuvostoliittoa!

 Samaan tuomitsemisen vaatimukseen kirkkoherraa vastaan yhtyy myös ProKarelian päätoimittaja Veikko Saksi.

Populaarissa suomalaisessa ajatelussa sotasyylliset ovat todella jo suorastaan kansallissankareita. Nuo suomalaiset uskovat historiallisen muistin hämärtyessä, että Risto Heikki Ryti (1889–1956) joutui vankilaan, koska paha Neuvostoliitto niin halusi, ei siksi, että Suomi oli paha.

 Kun tarkemmin muistaa, Risto Ryti on kuitenkin symboli niille uhreille, joita suomalainen työväestö, karjalaiset, veteraanit ja venäläiset ovat joutuneet antamaan.

Rytiä ei pidä ”palauttaa” kunniaan, sillä sitä kunniaa ei ole hänellä, mutta tuollainen kunnioitus olisi loukkaus monikansallistuvaa ja –kulttuuristuvaa Suomea vastaan, jossa on tärkeää korostaa pikemmin suvaitsevaisuuden ja välittämisen tärkeyttä kuin Rytin tylyä ja rasistista ideologiaa.

Kun katselee Risto Rytistä valokuvia, näkee niissä aina viimeisen päälle huolitellusti pukeutuneen miehen. Ryti tunnetaan knallistaan, tyylikkäistä hansikkaistaan ja kävelykepistään, jota hän kuljetti hienostuneesti mukanaan, kun kallis puku päällä ulkoili Lauttasaaressa kesäsäässä ennen sisällissodan syttymistä vain vähän yli 20 vuotta vanhana poikasena. Kävelykeppi ei ollut suinkaan mitkään kävelysauvat eikä Ryti ollut jalkavaivainen. Hän oli vauraan suvun ylväs nuori mies.

 Olen sanonut usein, ettei pidä kuitenkaan kiinnittää liikaa huomiota hienostuneisiin näennäismaltillisiin sanoihin, kalliiseen pukuun ja solmioon, jos susi asuu puvun ja knallin sisällä.

Ryti oli lahtareiden puolella ankara inkvisiittori

Risto Rytin poliittista toimintaa vääristi jo nuoruudestaan alkanut dramaattinen epäluuloisuus ja viha kommunisteja ja venäläisiä vastaan.

 Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin omistamassa Mommilan kartanossa 5.11.1917 kokoontui suurliikemiehen ystäviä syntymäpäiväjuhliin. Juhliin osallistui myös Risto Ryti tuoreen Gerda-vaimonsa tähden. 30 venäläistä matruusia saapui Mommilaan tavoitteinaan etsiä aseita. Seuraavana aamuna matruusit marssivat kartanoon ja alkoivat väkivaltaisen tarkastuksen ja ryöstelyn.

Matruusit vangitsivat muiden mukana myös Risto Rytin sen jälkeen, kun paljastui, että kartanossa oli aseita ja Kordelin oli kutsunut apua Lahden suojeluskunnasta. Haminassa suojeluskuntalaiset tavoittivat matruusit ja vankijoukon.

Venäläiset surmasivat vankejaan alkaen Kordelista. Erään matruusin laukaus meni myös aivan Rytin läheltä, joka kuitenkin säilyi hengissä. Juhani Suomi näkee Risto Rytin jyrkkämielisyyden erääksi psykologiseksi tekijäksi mainitun tapahtuman: ”Mommilan veritekojen muistoja omakohtaiset kauhistuttavat kokemukset säilyivät Rytin mielessä koko hänen elämänsä ajan ja näyttävät osaltaan vaikuttaneen hänen myöhempään suhtautumiseensa vasemmistoradikalismiin. - - - Kodin henkisen perinnön ja Mommilan kokemusten taustaa vastaan ei ole mitenkään odottamatonta, että myös Risto Rytin sympatiat olivat täydellisesti valkoisten puolella".

Kansalaissodan jälkeen Ryti toimi jäsenenä tuomioistuimissa, jotka käsittelivät punaisia vastaan nostettuja syytteitä. Hän ei ollut pelkkä ”rivijäsen”.

Kansanedustaja Kirra kertoo kirjeessään Juhani Suomelle (lisensiaattitutkimus), että Ryti kannatti punaisille ankaria rangaistuksia.

Ryti oli lisäämässä epäinhimillistä kärsimystä myös pääintendentuurin tutkintaosaston päällikkönä. Elintarvikepulasta kärsivä maa sai kuulla, että Rytin johtama virasto kielsi 22.5.1918 merkillisesti jopa omaisia viemästä elintarvikepaketteja vangituille.

 Yli 80 000 vankia ei ollut yksinkertainen huollettavaksi eikä ravitsemiskielto ollut mitään muuta kuin kansanmurhan tavoittelua. Tällöin hänen kerrotaan kannattaneen ankaria tuomioita (Ryti ja tuomioiden ankaruus; ks. Juhani Suomi, Kohtalona yksinäisyys – Risto Rytin tie Suomen politiikan johtoon, s. 18 [1989]).

Rytien ahdistavan tilanteen Mommilan verilöylyn jälkeen laukaisi vasta saksalainen Itämeren divisioona, joka nousi maihin Hangossa. Saksalaiset etenivät rautalinjaa myöten Helsingin lähistölle. Venäjän Itämeren laivaston osat vetäytyivät saksalaisten kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Karjannokalta ja muista satamista. Valkoinen Suomi sai voittonsa, ”koko Helsinki” riemuitsi saksalaisista vapauttajista.

Rytien koti oli tässä pääkallopaikalla. Ryti katseli ikkunastaan päivittäin saksalaisia vartiosotilaita.

Lisäksi on aiheellista muistaa, että Risto Rytin neljä veljestä osallistui sisällissodan taisteluihin valkoisten hyväksi, Niilo-veli jopa kaatui Suodenniemellä. Väinö-veli salakuljetti aseita Ruotsista valkoisille jo ennen varsinaisten sisällissodan toimien syttymistä.

Olen toistuvasti lyhyissä blogilauseissani tähdentänyt, että talvi- ja jatkosota eivät alkaneet vasta 30- ja 40- lukujen ongelmissa, vaan jo Suomen osalta sisällissodassa 1917-1918 ja sen jälkeisissä vihamielisyyksissä. Tuolla ilmauksella olen tarkoittanut näitä veritekojen muistoa ja omakohtaisia kauhistuttavia kokemuksia, joita sisällissodan jälkeen ei suinkaan ratkaistu mitenkään valkoisten omaa syyllisyyttä tunnustaen, vaan pikemmin valkoiset muovattiin nopeasti rakennetuissa historiamyyteissä, sankarijuhlissa ja paraateissa yksipuolisesti isänmaallisiksi sankareiksi, kun taas punaisille ei annettu oikeutta edes asianmukaiseen suruun kirkon hautausmailla!

Sisällissotaa valkoinen puoli laajensi myös Neuvosto-Venäjän suuntaan, jonne tehtiin aseellisia hyökkäyksiä toiveena tuhota kotimaisten punaisten ainoat kommunistiystävät.

Samanaikaisesti toivottiin liiketoimintamahdollisuuksien laajentamista Suomen aluetta kasvattaen. Nämä aseelliset hyökkäykset eivät edes päättyneet Tarton rauhaan.

Risto Rytin ystäväpiirissä oli useita liikemiehiä, jotka osallistuivat näihin Itä-Karjalan ja Vienan valloitussotiin.

Ryti janosi vasemmiston tuomitsemist
a

Vuoden 1919 valtiopäivillä ensikertalainen kansanedustajana, Risto Ryti valittiin lakivaliokuntaan. Hän toimi valiokunnan järjestäytymiskokouksen puheenjohtajana. Ryti oli kantaa ottava kansanedustaja.

Ryti moitti äänekkäästi suunnitelmia rakentaa energiayhteistyötä Pietarin kanssa: Suomen koskista ja vesivoimaloista ei pitäisi siirtää sähköä Pietariin. Ryti oli hyvin kielteinen vasemmistoa kohtaan, mikä tuli ilmi mm. A.O. Arhon eduskunta-aloitteen käsittelyssä, joka oli laadittu sisällissodan viime vaiheissa.

Sosiaalidemokraatit kyseenalaistivat huhujen levittämistä koskevan pykälän tarpeellisuuden, mutta Ryti liittoutui kokoomuksen kaikkein jyrkimmän siiven näkemyksin.

Rytin mukaan sosiaalidemokraatit tahtovat jättää ”tilaisuuden valehteluun ja väärien tietojen levittämiseen”. Eduskunnassa käydyssä keskustelussa pikaoikeuksien valitusmahdollisuudesta Ryti korosti, ettei tuomituille pitänyt sallia mitään valitusoikeutta.

Yhtälailla kuin kuolemantuomituille ei suotu valitusoikeutta, ei myökään pitäisi varata valitusoikutta lievemmän rangaistuksen saaneille.

 Ryti myös vastusti kuolemanrangaistuksen poistamista. Martti Turtola luonnehtii teoksessaan Risto Ryti – Elämä isänmaan puolesta (2005), että Ryti edusti kansanedustajana vuosina 1919-1920 ”hyvin ankaraa linjaa punavankikysymyksessä. Hän oli joutunut oman puolueensa enemmistön kassa vastakkain ja kovan arvostelun kohteeksi” (s. 107).

Ryti halusi Neuvostoliiton tuhoamista jo nuoruusvuosistaan alkaen


Sisällissodan jo päätyttyä ja eduskuntatyöskentelyn alettua sosiaalidemokraatit tekivät anomusehdotuksen yleisen armahduksen julistamisesta.

Lakivaliokunnan johtajana Risto Ryti vaati kuitenkin anomuksen hylkäämistä. Vankiloissa oli tuossa vaiheessa ainakin 4000 poliittista vankia. Kansalaisluottamusta vailla olevien määrä oli lähes 60 000. Ryti ei suinkaan liittynyt yleiseen valtavirtaan jyrkkyydessään, vaan edistyspuolueen ja Maalaisliiton piirissä oli erilaisia näkemyksiä. Ryti löysi itsensä taas tinkimättömien rangaistuksen puolustajien joukosta.

Ryti kirjoitti Albin Mannerin ja Matti Ojan kanssa tiukan vastalauseen mietintöön armahduksesta. Hän viittasi bolshevismin vaaraan ja röyhkeyteen. Hän mielestään armahduksella saatettaisiin yhteiskunta turvattomaksi.

 Eduskuntakeskusteluissa Ryti korosti, että punaisten saamat rangaistukset olivat pikemmin liian lieviä. Hänen mielestään armahdus olisi ikään kuin lain ja laillisesti syntyneen oikeustilan syrjäyttämistä, minkä tähden se rappeuttaisi moraalisesti yhteiskuntaa. Ryti oli kiivaassa väittelyssä jop omien puoluetovereidensa kanssa. Tässä keskustelussa Ryti paljasti myös käsityksensä, jonka mukaan Neuvosto-Venäjä oli hänen mukaansa maailmansairaus, jonka tuhoutuminen voisi ainoastaan jotenkin tyynyttää suomalaisen työväestön mielet!

Tehtäköön tässä maassa [Suomessa] mitä tahansa, mentäköön myönnytyksissä kuinka pitkälle hyvänsä, sen [työväestön] mielet tulevat aina olemaan kuohuksissa, ja se ei koskaan tule tyyntymään niin kauan kuin olot rajan takana [Neuvosto-Venäjällä] eivät ole järjestäytneet ja nykyinen maailmansairaus [kommunismi] parantunut

Ryti piti sosialistista vallankumousta Venäjällä vaarana Suomen sisäiselle järjestykselle. Kommunismi oli ”maailmansairaus”.

Ryti vaati pitkälle meneviä toimia puuttua jopa yksilöiden elämään ja toimintaan. Lakivaliokunnassa hän vaati, että hallituksen tulisi säätää valtakunnan kaakkoiselle rajalle poikkeussäädökset, joiden perusteella yksilöiden oleskelua rajoitettaisiin, matkustamiseen puututtaisiin ankarasti sekä viranomaiset saisivat tehdä entistä suuremmin valtuuksin takavarikoita, kotietsintöjä ja harjoittaa sensuuria. Rytin vaatimus ei mennyt kuitenkaan läpi.

Kyösti Kallion hallituksessa valtiovarainministeri Risto Ryti tuki Etsivän Keskuspoliisin tiukennettuja toimia vasemmiston valvonnassa.

Kommunisteja vastaan vaaditiin oikeustoimia. Vuonna 1023 pidätettiin 217 suomalaista kommunistia, joista 23 oli kansanedustajaa. Nämä pistettiin syytteeseen maanpetoksesta. Sanomalehtiä lakkautettiin, arkistoja ja kirjapainoja takavarikoitiin.

Kommunismin vastaiset jyrkät toimet herättivät tiukkaa keskustelua, mutta ministereistä juuri Ryti ilmoitti selväsanaisesti vaativan ”kommunistien rikollisen toiminnan” lakkauttamista. Pidätysten jälkeen eduskunta tuli vajaalukuiseksi. Ryti jatkoi seuranneiden ongelmien aikanakin jyrkkämielisyyttä, jotta kommunisteja vastaan suunnattu taistelu pitäisi viedä loppuun saakka. Edes hovioikeuden mahdollinen vapauttava päätös ei saisi olla esteenä, vaan äärivasemmisto oli keinolla millä hyvänsä estettävä osallistumasta poliittiseen toimintaan.

Pidätetyistä 217 vasemmistolaisesta Turun hovioikeus langetti tuomion 189:lle, joiden tuomiot Korkein Oikeus vahvisti keväällä 1925. Nyt Ryti nautti saavutetusta voitosta hyvin avoimesti.

Sekava tunne-elämä


Rytin tunne-elämän sekavuudesta kertoo se, että knallihattu, hienostuneet hansikkaat, kävelykeppi ja kallis puku eivät olleet muuta kuin naamari sen piilottamiseksi, mikä velloi hänen sekavassa sielussaan.

Jälkikäteen voisi arvella, että perkelemäinen sarvipää oli pukeutunut kauniiseen pukuun. Ryti kuului vapaamuurarilooshiin, oli jopa eräs sen merkittävimmistä hahmoista.

Vapaamuurareihin kuului on monia merkittäviä liikemiehiä ja virkamiehiä. Ryti otti osaa toimintaan jo melkein heti alusta, kun vapaamuuraritoiminta aloi Suomessa. Vapaamurarius edellyttää jäsenten uskoa yhteen kaikkivaltiaaseen jumalaan ja sielun kuolemattomuuden tunnustamista. Rituaalit johdattavat läsnolijoita kuviteltuun sisäiseen kehitykseen.

Ryti oli ”suuri etsijä”, kun hän osallistui vapaamuurarien toimintaan (Turtola 2005: 181). J.W. Rangel ja Hjalmar J. Procopé, Rytin puolustusasianajaja sotasyyllisoikeudenkäynnissä, olivat Rytin loosiveljiä, mutta toisaalla oikeuskansleri Toivo Tarjanne, pääsyyttäjä virkansa puolesta, oli myös loosiveli.

Pitäisikö tästä otaksua, että Tarjanne aggressiivisestä syyttäjän tehtävästään huolimatta vaati Rytille liian lievää rangaistusta sotasyyllisyydestä?

Gerda-vaimo oli antautunut hyvinkin spekulatiiviseen uskonnolliseen pohdiskeluun, jopa spiritualismiin asti. Helmi Krohn, teosofi ja spiritualisti, kävi Gerda Rytin kanssa Englannissa jopa spiritualistien kongresseissa.

Heikki K. Reenpää on muistellut, miten Risto Ryti oli itsekin kiinnostunut kaikenlaisesta taikauskosta: numerologiasta, pythagoralaisuudesta, sielunvaellusopista, lukumystiikasta ja horoskoopeista.

Taikauskon luonne ei ole pelkästään Reenpään muistelemisen varassa, vaan näkyy myös Valtionarkistossa Risto Rytin arkistosta, jossa on on mielenkiintoinen Adolf Nylundin Rytille ja Tuuderin vastaus joulukuulta 1939 (12.12.1939). Tuuder kiittää pääministeri Rytin puolesta rautatieteknikko Nylundia kirjeestä tarjotusta horoskoopista ja pyytää horoskoopin laadintaa pääministerille, joka on asiasta kovasti innostunut.

Turtola selostaa Ryti-kirjassaan myös Axel Ringströmin ennusjuttua. Rytin suhde ennustajan alkoi jo 1930-luvun vaihteessa. Jaakko Kahma ja Helmi Krohn hoitivat myös yhteyksiä tähän ennustajaan.

Ryti palkitsi meediota vaivannäöstä suurehkoin rahasummin. Vielä presidenttivuotenakin, 16. helmikuuta 1944, Risto Ryti lähetti meediolle 2 pulloa viiniä, joista toinen oli hyvin arvokasta vanhaa muscatia. Lehdistö kertoi toki suuremmastakin viinilastista presidentiltä meediolle.

 Ainakin Ringström kuvitteli kohtalonsa olevan sidottu Rytin kohtaloon. Ringström ihaili suunnattomasti Hitleriä maailman pelastajana, joka kukistaisi kommunismin ja loisi uuden maailmanjärjestön. Meedio ei mitenkään voinut hyväksyä, että Suomen ja Saksan välit rikkoutuivat syksyllä 1944.

Ryti on kertonut tutkineensa teosofiaa ja antroposofiaa. Hän uskotteli ihmisiä johtavista korkeimmista jumaluusvoimista. Aino Kassinen vieraili Ryteillä iltapäiväkahveilla kymmeniä kertoja ja pohdiskeli tuonpuoleisista asioista.

 Turtola on otaksunut, ettei spiritualismi, horoskoopit ja teosofia tuhoa täysin kuvaa Rytistä kylmän järjen miehen. Turtola havaitsee monien muiden kanssa, että Rytiltä puuttuu usein ”kyky empaattisesti asetua toisen ihmisen t ryhmän jäsenen asemaan” (Turtola s. 194).

 Eräänä esimerkkinä on edellä mainittujen tapausten lisäksi hänen tylyys karjalaista siirtoväestöä vastaan. Näkisin Rytin ongelmaksi kohtuullisuuden puuttumisen: yhtäällä hän on täysin epäsentimentaalinen ja armoton, mutta toisaalla hän pakenee horoskooppeihin ja mystiikkaan.

Ryti oli tyly ihminen kärsiviä vastaan

Pohjanmaan Sana kuvaili otsikolla ”Mustia juonia”, kun arvioi Risto Rytin toimintaa 1937: ”Presidentin vaalissa tappion kärsineet suurpääoman edustajat ajavat pääministeriksi Rytiä, suurteollisuuden ja suurpääoman dynaamista voimaa”.

Genevestä Suomeen palannut Ryti kuitenkin kieltäytyi hallituksen muodostamisesta, kun presidentti Kallio pyysi asiaa. Ryti oli ennen kaikkea ankara kapitalisti, hyväosaisten puolesta kamppaillut vasemmistolaisten ja Neuvostoliiton patologinen vihaaja.

 Ryti ei ollut kuitenkaan vielä 1930-luvulla innostunut fasistisesta totalitarismista. Hän tuomitsi jyrkästi IKL:n. Ryti ei ollut kuitenkaan mikään pehmopoika 30-luvun poliitikassa, vaan jopa Maalaisliiton nuorempi akateeminen ryhmittymä, johon Urho Kekkonen kuului, oli Rytin näkemyksissä luisunut ”marxilaisten” leiriin!

Rytin empatia ei muutoinkaan riittänyt maaseudun väestölle ja elinoloille, paitsi omien huvilaretkiensä hyväksi.

Ystävän ja puoluetoverin Eljas Erkon kanssa Risto Rytillä oli lämpimät suhteet. Näistä suhteista lienee ollut hyötyä, kun esimerkiksi vuonna 1937 Helsingin Sanomat ajoi tunnollisesti Rytin ehdokkuutta presidentiksi.

 Tuossa vaiheessa Saksan diplomaattipiireissä suhtauduttiin vielä Rytiin epäluuloisesti, koska Ryti oli tunnettu anglofiili ja vapaamuurari.

Suomen itsenäisyyden alkuvuosina Ryti suosi ulkopoliittisissa ajatuksissaan puolustusliittoa, jossa Puola, Liettua ja Suomi olisivat Neuvosto-Venäjää vastassa. Luonnollisesti Neuvostohallitus ja Saksa suhtautuivat tuollaisiin suunnitelmiin kielteisesti.

Suunnitelmat eivät edenneet Rytin visoinnin mukaisesti, joten hän vastusti liittoa pelkän Puolan kanssa. Hän jopa hyökkäsi ankarasti Holstin sopimaa Varsovan sopimusta vastaan, sillä Holsti oli saanut tehtäväkseen käydä pelkkiä alustavia neuvotteluja. Ryti kannatti myös läheistä suhdetta Ruotsin kanssa.

 Vuonna 1922 Ryti korosti Neuvostoliiton uhkaa: Neuvostoliitto pyrki Itämerelle ja siitä aiheutuisi vaaroja Suomelle. Näitä uhkeja vastaan Ryti halusi Ruotsin kanssa sotilaallista suhdetta.

 1939 Ryti tuki ns. Steinin neuvotteluissa kuitenkin joustavempaa suhtautumista kuin monet silloisista suomalaisista neuvottelijoista. Toisaalla Ryti tiesi hyvin, ettei Suomi ollut koskaan toteuttanut aseidenriisuntaa toisin kuin muissa pohjoismaissa.

Puolustusmenot olivat ohittaneet 1920-luvun lopulla opetusministeriön menot. 1930-luvulla puolutusmenot kasvoivat selvästi suurimmaksi menoeräksi valtion budjetissa.

 Risto Ryti oli luomassa vuonna 1938 perushankintaohjelmaa, joka nosti maanpuolustusmenot neljännekseen Suomen budjetista. Vaikka sotaa ei olisi syttynyt, lain mukaan Suomen sotilasmenot olisivat olleet vuonna 1939 jo kolmannes tuloista! Suomi oli puolustusmenoissa eurooppalaista kärkipäätä.

Talvisodan jälkeen Ryti ilmoitti 29.2.1940 Suomen Pankin pankkiholvissa pidetyssä keskustelussa pääministerin asemassaan puolustuministeir Niukkaselle, että talvisodan jälkeinen rauhansopimus on Suomelle vain välirauha, tehty ketunhäntä kainalossa ja vilpillisellä mielellä: ”Pidämme sitä välirauhana” (Risto Ryti).

Ryti oli esitellyt myös marsalkka Mannerhimin ja kenraali Heinrichsin keskusteluja. Mannerheim ja Ryti olivat istuneet usein ravintola Köningin kabinetissa pohtimassa luottamuksellisia asioita.

 Ryti liittyi niihin revanssisteihin, joka kokivat talvisodan päättymisen jälkeen rauhanehdot huonoiksi. J.K. Paasikivi työnneettiin ulkopoliittiseen paitsioon. Ryti ei myöskään pitänyt Urho Kekkosesta (eikä myöskään toisinpäin).

Pian presidentinvaaleissa 19.12.1940 Ryti valittiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä presidentiksi.

Risto Ryti ja Väinö Tanner olisivat halunneet jättää karjalaiset Karjalaan, luovutetulle alueelle. Ryti ja Tanner kävivät asian johdosta 3.3.1940 epävirallisen keskustelun. Asia käsiteltiin myös valioneuvostossa 12.3.1940.

Moskovan rauhansopimus ei ottanut kantaa väestökysymykseen. Ryti ei kokenut mitään empatiaa tai myötätuntoa karjalaisia kohtaan, vaan nämä olivat puhtaasti taloudellinen kysymys niin kuin Silvo Hietanen on kuvannut vuonna 1982 tutkimuksessaan ”Siirtoväen pika-asutuslaki 1940”. Voidaan jopa sanoa niin, että ProKarelian löytämää mahdollista karjalaista tyytymättömyyttä ei olisi tänäkään päivänä, jos Risto Ryti ja eräät muu henkilöt eivät olisi olleet ylimielisiä ja tunteettomia karjalaisia kohtan vuonna 1940.

Ryti oli hyvin tyly näkemyksessään, että karjalaisten esittämät korvausvaatimukset olivat täysin ylimitoitettuja. Karjalaisten menetetyn omaisuuden arvo ei ollut esitettyjen suuruinen. Rytin toinen hallitus oli esittänyt enintään 10 000 markan menetysä täysimääräistä korvausta, jonka jälkeen asteikko aleni hyvin jyrkästi.

Ryti jopa korosti, ette siirtoväellä olisi periaatteessa varsinaista oikeutta korvaukseen lainkaan. Rytin lausuntoa paheksuttiin laajsti karjalaisten keskuudessa. Turtola arvioi, että ”häneltä ilmeisesti puutui kyky empaattisesti eläytyä Suomen karjalaisten väestön koviin kohtaloihin, karjalaisten kärsimyksen tiehen” (s. 253).

Onneksi eduskunta korotti täyden korvauksen summan peräti 320 000 markkaan vastoin pääministeri Rytin esitystä. Ryti hylkäsi karjalaiset. Karjalaisilla oli oikeus jäädä koteihinsa Karjalaan, mutta nämä saivat myös korvauksen menetetystä omaisuudestaan, kun saapuivat ”tynkä-Suomeen”: Rytin johdolla tuo korvaus määriteltiin hyvin pieneksi, vaikka eduskunta sitten moninkertaisti korvauksen.

Sittemmin maksettu korvaus luovutetuista kiinteistöistä on unohtunut popularistisessa Karjala-keskustelussa.

Saksan ja Hitlerin avulla Neuvostoliiton totaalinen tuhoaminen

Saksa ei loppujen lopuksi jäänyt niin vieraaksi Rytille kuin hänen heikot saksan kielen taidot olisivat saattaneet ennustaa. Ryti oli ollut torjuva Adolf Hitlerin valtaan nousua vastaan, mutta hän rakensi hyvin toimivat suhteen Saksan valtakunnanpankin johtajaan ja valtiovarainministeriin Hjalmar Schachtiin.

Tuore residentti Ryti piti kesällä 1941 tunnetun radiopuheensa, jossa hän ylisti karaistuneita puolustusvoimia, jotka ovat nyt paremmin aseistetut ja varustetut kuin viime sodassa. Ryti painotti idän painetta, ”ikuista uhkaa”, joka olisi ”hävitettävä”, jotta ”tulevat sukupolvet olisivat onnellisia” ja saisivat elää rauhassa. Puhe päättyi ”kohtalon Herraan, jonka käsissä kansamme elämä on: johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon”.

Ryti ajoi idänpoliittista kokonaisratkaisua, Neuvostoliiton perusteellista tuhoamista. Sitä varten hän kertoi avoimesti, että ”Saksa on ainoa valtio, joka tätänykyä pystyy lyömään Venäjän”. Turtola (s. 261) esittelee Ryti-kirjassaan eri dokumentteja, joissa Ryti kirjoitti toivonsa sodan puhkeamista Saksan ja Venäjän välille, jotta Suomi saisi sotilaallisen yhteistoiminnan avulla hyvityksen.

 Risto Rytin perheväki oli hyvin tietoinen uuden presidentin aatoksista. Niimpä presidentin serkku Niilo Rauvala kirjoitti henkilökohtaisen kirjeen Risto Rytille (31.8.1941). Kirjeessään Rauvala ylistää Ristoa mahdollisuudesta ”saada vetää rajan Vienan merestä Laatokkaan ja siirtää rajaa kaakon kulmalla niin, että ikivanha suomalainen Inkeri pääsee palaamaan kauan kaipaamansa Suomikodin helmaan”.

 Ei ole epäilystäkään, etteikö serkku tiennyt yhteisistä aatoksista jasuunnitelmista.

Kesän 1941 aikana Ryti ilmoitti varauksettoman hyväksyntänsä Itä-Karjalan valtaukseen ja idänpoliittiseen kokonaisratkaisuun, kun taas Tanner olisi jäänyt vanhoille rajoille suunnitelmissaan.

Ryti oli kesällä 1942 Himmlerin vierailun akana hyvin tietoinen Saksan keskitysleirijärjestelmästä. Lääkintäneuvos Kersten oli kertonut juutalaisten surmaamisesta ja paheksunut asiaa.

 Ryti itse liittyi rotuhygieenisiin näkemyksiin ja esitti 9.5.1943, että Väestöliiton pitäisi huolehtia niin väestön lisääntymisestä kuin myös ”väestön laadun parantamisesta”.

 Suomen tasavallan presidentin mukaan kansan fyysisestä teveydestä olisi huolehdittava niin, että fyysisesti tai psyykkisesti ”ala-arvoiset” eivät saisi lisätä sukuaan.

Moraalisten sairauksien yhteydessä olisi myös asia selvitettävä vastaavalla tavalla (Valtioarkisto, Risto Rytin arkisto 10).

Sota-arkistosta K.J. Mikkolan papereista ilmene, että Tamminiemen presidentinlinnassa kohotettiin 1.10.1942 punaviinilasit Äänislinnan valtaamisen kunniaksi. Mannerheim, Heinrich, Walden ja Ryti nostivat maljat hyökkäyssodan kunniaksi.

Hitler hurmasi myös Rytin 4.6.1942 käydessään valtiovierailulla Suomessa. Ryti ei ollut kovin mieltynyt sotilasasuihin, mutta hän koki Hitlerin sydämen ihanaksi: ”Hän [Hitler] on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen” (Valtionarkistossa Risto Ryti arkisto, 10, Päiväkirja).

Valtioarkiston Risto Ryti –muistiinpanoissa vuodelta 1942 (10) on Suomen tasavallan presidentin saakashvilimäinen kuvaus Neuvostoliitosta: hänen mukaansa Neuvostoliiton kansa elää ”köyhyydessä ja kurjuudessa, petoksen ja valheen ilmapiirissä, määrättömän terrorin ja mielivallan alaisena”.

Kun tasavallan presidentti ilmaisee tällaisia näkemyksiä, on luonnollista, että ”Kohtalon Herra” johtaa tällaista kansaa jo pian sotaan. ”Siviiliväestökin Pietarissa saakoon kuolla, sillä venäläiset ovat niin kovin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää.”

Tammikuussa 1943 Ryti paljasti Saksan-suuntauksen motiivinsa keskustelussaan Yhdysvaltain edustajan McClintockin kanssa: ”Omasta puolestnai en ole milloinkaan uskonutkaan Saksan totaaliseen voittoon nykyisessä suursodassa. Sitä vastoin olen toivonut, että Saksa kykenisi lyömään Venäjän. - - - Saksa silloin olisi tehnyt ainakin yhden palveluksen Euroopalle ja maailmalle. - - - Mahdollista, että teemme joitakin palveluksia Saksalle, mutta Saksa tekee vielä suurempia palveluksia meille” (Turtola, s. 257).

26.6.1944 presidentti Risto Ryti antoi Hitlerille vakuutuksen, ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus suostu erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa.

 Suomen hallituksen esittämä torjunta Molotoville herätti vihamielisen reaktion.Ryti ei ainoastaan ollut tyly karjalaisia ja työläisiä kohtaan, vaan miellyttäessään Hitleriä hän saattoi tuhansia suomalaisia ja neuvostoliittolaisia tarpeettomaan kuolemaan.

Poikkeuksellisen arvovaltainen tuomioistuin

Jos Ryti ja muut syytetyt olisivat joutuneet kansainväliseen tuomioistuimeen, mikä olisi ehkä tarkoittanut Moskovaa, nämä olisi teloitettu. Myös Nürnbergin oikeudenkäynti olisi ollut vaarallinen paikka kuolemantuomioiden tähden.

Sotasyyllisten oikeudenkäynnissä taustalla olivat liittoutuneitten valtojen yhteiset periaatepätökset. Länsivallat olivat voimakkaasti oikeudenkäyntien kannalla.

 Toki Stalin halusi myös kostaa, vaikkakin kostossaan säilyttä yhä reaalipoliitisen asenteen. Sotasyyllisyysoikeus julisti tuomiot 21.2.1942. Ryti sai 10 vuotta kuritushuonetta, alkuperäisen 16.2. päätöksen mukaan olisi ollut toki vain 8 vuotta vankeutta.

Syytetyt olivat pidätettyinä Katajanokan vankilassa. Tuomion jälkeen heidät siirrettiin Helsingin keskusvankilaan, jota kutsuttiin ”kuristushuoneeksi”.

Rikollisuudestaan huolimatta merkittävä osa kansasta piti sotasyyllisiä sijaiskärsijöinä. Ryti sai jopa sittemmin tunnustuksia, kun hänet vihittiin toukokuussa 1956 Valtiotieteellisen tiedekunnan promootiossa kunniatohtoriksi. Jan-Magnus Jansson vastusti Rytin promovointia.

Oikeuskanslerin syytekirjelma 1942 perustelee sotaan syyllisten rankaisemista ”Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetulla lailla”, jonka mukaan ”tuomitaan rangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi se, joka ratkaisevalla tavalla on vaikuttanut Suomen joutumisen sotaan vuonna 1941 Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoa taikka Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhtynyttä Kuningaskuntaa vastaan tai estänyt sodan aikana rauhan aikaansaamista”.

Lainsäädännöllisesti on jo asetettu sille kannalle, että Suomen johtavat poliitikot ovat osaltaan toimineet tavalla, joka on vaikuttanut maamme joutumisen sotaan Neuvostoliittoa ja myöhemmin Iso-Britanniaa vastaan, ja katsottu, että tuo toiminta, joka oli johtanut Suomen läheiseen sotilaalliseen yhteistyöhön maailmanrauhan rikkoneen kansallissosialistisen Saksan kanssa, on valtakunnalle vahingollisena rangaistava”.

Toivo Tarjanne muistutti perustavista historiallisista ratkaisuista, joihin presidentin ei voi katsoa olevan osaton: ”Euroopassa 1940 Saksan ilmavoimien päällikön lähetti oli Saksan taholta esitetyn pyynnön johdosta saanut puolustusvoimain johdon välityksin silloiselta pääministeriltä Rytiltä Suomen periaatteellisen suostumuksen lomautettujen ja sairaiden saksalaisten sotilaiden kauttakuljetukseen Pohjois-Suomen ja Pohjois-Norjan välillä. Tästä tärkeästä valmistavasta kosketuksesta ei kuitenkaan ole tavattu asiakirjoja, eikä asiaa liene virallisesti käsitelty hallituksessa; neuvottelut ovat olleet suullisia. Välittömästi tämän jälkeen ryhdyttiin Suomen sotilasviranomaisten taholta toimenpiteisiin sopimuksen aikaansaamiseksi saksalaisten sotajoukkojen ja tarvikkeiden kuljetuksen järjestämiseksi. Toukokuun 20. päivänä 1941 kävi presidentti Rytin luona Saksan hallituksen lähettinä ministeri Schnurre, joka ehdotti hänelle, että Suomen ja Saksan sotilasjohdot ryhtyisivät keskustelemaan Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan puhkeamisen ja Suomen siihen joutumisen varalta yhteistoiminnan suuntaviitoista. - --

Korkein Oikeus (diaarinumero H2007/266; antopäivä 20.10.2008) toteaa, että sotaan syyllisten rankaisemisesta annetussa laissa (890/1945; sotasyyllisyyslaki) ei ole säännöksiä, joiden perusteella sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista voitaisiin hakea Korkeimmalta oikeudelta.

Mainittua lakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 54/1945 vp s. 1) ilmenee, että sotasyyllisyysoikeuden toiminta oli tarkoitettu järjestettäväksi valtakunnanoikeudesta voimassa olevien säännösten mukaan, kuitenkin niin, että armahduksen myöntäminen ei olisi riippuvainen sotasyyllisyysoikeuden esityksestä.

 Tämän mukaisesti olikin sotasyyllisyyslain 7 §:n 1 momentissa säädetty, että mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, on sotasyyllisyysoikeuteen nähden soveltuvin osin noudatettava, mitä valtakunnanoikeuden ja sen puheenjohtajan toiminnasta on voimassa. Sotasyyllisyyslain 8 §:n 2 momentissa oli puolestaan säädetty, että tuomittujen armahtamisesta on voimassa, mitä tasavallan presidentin armahdusoikeudesta on hallitusmuodossa yleisesti säädetty. Korkein oikeus ei ole myöskään toimivaltainen käsittelemään valtakunnanoikeuden tuomion purkamista koskevaa hakemusta.

 Sotasyyllisyyslain 2 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitetut syytteet käsitteli erityinen sotasyyllisyysoikeus. Sotasyyllisyysoikeus on ollut siten lailla perustettu erityistuomioistuin.

Korkein Oikeus ei suostunut syksyllä 2008 sotasyyllisyystuomion kumoamiseen myöskään sen tähden, että sotaan syyllisten rankaiseminen ja sotasyyllisyysoikeuden perustaminen tapahtui kuitenkin perustuslain säätämisjärjestyksessä ja on sen vuoksi poikkeuksellisen arvovaltainen:
Sotaan syyllisten rankaisemista koskevan lain hyväksyminen perustuslain säätämisjärjestyksessä osoittaa, että eduskunnan huomattava enemmistö katsoi sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen välirauhansopimuksen täyttämiseksi niin tärkeäksi, että se oli vallinneissa oloissa tehtävä, vaikka samalla päädyttiin loukkaamaan useita oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita. Kun sotasyyllisyysoikeuden tuomiolla on tällainen poikkeuksellinen tausta, ei ole perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan sitä ja siihen johtanutta menettelyä tavanmukaisia oloja silmälläpitäen säädettyjen tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta”.

32 kommenttia:

  1. Onpa tässä tunteen paloa! Primitiivinen raivokohtaus, voisi joku sanoa...

    Mutta asiaan. Kirjoitat näin: "Yli 80 000 vankia ei ollut yksinkertainen huollettavaksi eikä ravitsemiskielto ollut mitään muuta kuin kansanmurhan tavoittelua. Tällöin hänen kerrotaan kannattaneen ankaria tuomioita (Juhani Suomi, Kohtalona yksinäisyys – Risto Rytin tie Suomen politiikan johtoon, s. 18 [1989])"

    Akateemisena tutkijana tiedän - ja myös sinun pitäisi tietää - kuinka lähdeviitteitä käytetään. Eli tuossa annat ymmärtää, että Juhani Suomen mukaan Ryti olisi tavoitellut kansanmurhaa. Kirjoittaako Suomi tosiaan näin, vai käytätkö lähteitä väärin?

    VastaaPoista
  2. En sano enkä väitä tuossa kohtaa niin, että Juhani Suomi ajatteli kansanmurhaa Rytin yhteydessä. Siinä on merkitty piste niin, että viimeinen lause liitty Juhani Suomen lainaukseen.

    VastaaPoista
  3. "Rytin tunne-elämän sekavuudesta kertoo se, että knallihattu, hienostuneet hansikkaat, kävelykeppi ja kallis puku eivät olleet muuta kuin naamari sen piilottamiseksi, mikä velloi hänen sekavassa sielussaan."

    Vaihdetaanpa tuohon eräs toinen tuttu nimi ja vaatetukseksi papin kaapu...

    VastaaPoista
  4. Asioiden arviointi ei ole vain sanallista peliä, jossa toinen nimi vaihdetaan toisen paikalla. Sellainen on pikkutyttöjen ja -poikien pihaleikkiä, jossa toinen vastaa toiselle "itsepä...".

    Ryti on hyvin tunnettu tyylikkäästä, ylihuolellisesta pukeutumisestaan. Vaikka meikäläinen kirkkoherra käyttää joskus virka-asua, missään tapauksessa en kykene enkä viitsi perfektionistiseen huolellisuuteen pukeutumisessa, en edes virka-asun kanssa. Kenkiä pitäisi lankata, liperit saisi vaihtaa puhtaan valkoisiksi jne.

    Ryti teki merkillisiä toimia, joita ainakaan historian tutkimuksissa ei ole kiistetty: hänen tylyytensä punaisia sotavankeja kohtaan, tylyys karjalaisia kohtaan, vihamielisyys venäläisiä vastaan jne. Nämä eivät olleet vain asenteita, vaan myös tulivat ilmi ankarina tekoina. Lisäksi kiinnitin huomiota Rytin merkilliseen "uskonnolliseen" sekoiluun horoskoopeista ja spiritualismista alkaen vapaamuureihin saakka. On tarpeetonta asian kiistämistä kääntää puhea pikkulasten puheeksi, jossa toinen inttää toiselle: "Itsepä..."

    VastaaPoista
  5. Äläs nyt Molari viitsi väittää tuota pikkulasten puheeksi. Ota raamattu käteen ja lue sieltä Luuk. 6:36 – 42, vai onko sekin tarkoitettu mielestäsi pikkulapsille?

    "Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä."

    Sitä paitsi olet kyllä kirjoittanut aika lailla tekstiä siitä, kuinka tärkeitä merkkivaatteet ja symbolit ovat sinulle. Sinähän käytät "Versachea" (oik. Versace) ynnä muita merkkjä ja ajelet hienoilla autoilla, joilla yleensä ajavat vauraat, hyvätuloiset, johtavassa asemassa
    olevat ihmiset.

    Tuollainen sitaattisi löytyy netistä. googletapa se:
    "Boss, Trusardi ja Versache ovat enemmän minun makuani."

    Ja olet korostanut menestyksen symbolien merkitystä itsellesi ja itsetunnollesi:

    "Paul Ricoeur (Du texte à l’action, 1986) oli oikeassa, kun havaitsi itseymmärryksen välittyvän merkkien ja symbolien kautta! Jaguar on kallis auto huollettavaksi kirkkoherran palkoilla. Symboleista en haluaisi luopua. Minuuteni muutosta on auttanut väitöskirjani, jossa tutustuin Sigmund Freudin, Jacques Lacanin ja Melanie Kleinin kateutta ja moraalia käsitteleviin kirjoituksiin. Kuntosalilta tuttu mies, Juha Siltala, on myös arvioinut osuvasti vanhaa körttiläistä nöyristelyä teoksessaan Suomalainen ahdistus."

    Joten lue kerrankin raamattua, katso peiliin ja tutkiskele itseäsi. Älä projisoi omia fobioitasi ja vihaasi muihin. Olet kävelevä esimerkki projektiivisesta identifikaatiosta!

    VastaaPoista
  6. Autoni on alemman keskiluokan autoja eikä mitään hienoja. Kohtuus sentään kaikessa. Toyotan tehtaan auto ei ole mikään erikoisuus, vaikka onkin hyvä auto. Totta kai tykkään hyvistä vaatteista, mutta en ole perfektionisti niiden kanssa, kaikkea muuta. Sitä paitsi on minulla paljon nimettömiä vaatteitakin. On kuitenkin huomattava ero siinä, millainen keikari Risto Ryti oli!

    Sitten toinen seikka on se pääasia: katso tekoja äläkä häivytä niitä jonkinlaiseen nationalistiseen sumuun. Mitä Ryti teki sisällissodan aikan? Mikä oli Rytin politiikka sisällisodän jälkeen. Se oli: kuolemanrangaistus, kuolemanrangaistus, kuolemanrangaistus. Mikä oli Rytin politiikka vasemmistolaisia sanomalehtiä ja puolueita kohtaan: kotietsintöjä, sensuuria, sulkemisia ja maanpetostuomioita. Mikä oli Rytin näkemys venäläisistä?

    VastaaPoista
  7. Lisättäköön vielä, että nuo näkemykseni Rytin vaatetuksesta ja hänen mielen julmuudesta ovat lainauksia Suomen ja Turtolan sekä eräiden muiden Ryti-teoksista, joten ne eivät ole meikäläisen projektioita Rytiin. Sitä paitsi olen lempeä ja huomaavainen mies, joka on erityisen tunnettu kauniista suhtautumisestaan lähimmäisiinsä.

    VastaaPoista
  8. Molari: "Rytin tunne-elämän sekavuudesta kertoo se, että knallihattu, hienostuneet hansikkaat, kävelykeppi ja kallis puku eivät olleet muuta kuin naamari sen piilottamiseksi, mikä velloi hänen sekavassa sielussaan. Jälkikäteen voisi arvella, että perkelemäinen sarvipää oli pukeutunut kauniiseen pukuun."

    Molari: "Lisättäköön vielä, että nuo näkemykseni Rytin vaatetuksesta ja hänen mielen julmuudesta ovat lainauksia Suomen ja Turtolan sekä eräiden muiden Ryti-teoksista, joten ne eivät ole meikäläisen projektioita Rytiin."

    Eiköhän kyseessä ollut oma kommenttisi Rytin pukeutumisesta. Ryti pukeutui ajalleen tyypillisen herrasmiehen tavoin.

    Ryti on ollut aikaansa edellä; Neuvosto-Venäjä on ollut ja on edelleen maailmansairaus. Hyvää retoriikkaa Rytiltä, kelpaa nykypäivänkin käyttöön.

    VastaaPoista
  9. "Sitä paitsi olen lempeä ja huomaavainen mies, joka on erityisen tunnettu kauniista suhtautumisestaan lähimmäisiinsä."

    Mitä mieltä olet ihmisenä ja papppina Safkan mielenosoituksessa olleesta banderollista "Ryti hirteen"?

    VastaaPoista
  10. Toivotaan että tästäkin ajasta löytyisi edes yksi Rytimäinen suoraselkäinen poliitikko, joka uskaltaisi tunnustaa tosiasiat. Kyllähän Venäjä ja NL ovat olleet samaa paskaa eri paketissa.

    VastaaPoista
  11. Julkaisen poikkeuksellisesti viimeisen ANONYYMIN kirjoituksen, koska siitä näemme taas kerran sellaisen vihamielisen asenteen, jota väitän olevan olemassa, mutta jota minun kriitikkoni väittävät vain kuvitelmakseni. Sitä paitsi ANONYYMIN kirjoius täyttäisi ilmeisesti Suomen rikoslain tuntomerkit, jos asiaa tutkitaan poliisin ja syyttäjän tarkkuudella.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi: "Kyllähän Venäjä ja NL ovat olleet samaa paskaa eri paketissa."


    Molari: "Sitä paitsi ANONYYMIN kirjoius täyttäisi ilmeisesti Suomen rikoslain tuntomerkit, jos asiaa tutkitaan poliisin ja syyttäjän tarkkuudella."

    Ei muuten täytä. Olen samaa mieltä: NL ja Venäjä on sama paska eri paketissa. Mikään ei ole muuttunut.

    Siitä vaan rikosilmoitusta värkkäämään.

    VastaaPoista
  13. ANONYYMI! Rangaistukset tulevat myös muutoin kuin siten, että alkaisin jokaisen anonyymin tähden työllistää Suomen poliisia rikostutkinnan avulla

    VastaaPoista
  14. "Tammikuussa 1943 Ryti paljasti Saksan-suuntauksen motiivinsa keskustelussaan Yhdysvaltain edustajan McClintockin kanssa: ”Omasta puolestnai en ole milloinkaan uskonutkaan Saksan totaaliseen voittoon nykyisessä suursodassa. Sitä vastoin olen toivonut, että Saksa kykenisi lyömään Venäjän. - - - Saksa silloin olisi tehnyt ainakin yhden palveluksen Euroopalle ja maailmalle. - - - Mahdollista, että teemme joitakin palveluksia Saksalle, mutta Saksa tekee vielä suurempia palveluksia meille” (Turtola, s. 257)."

    Itse asiassa tulet tuossa todistaneeksi, ettei Ryti ollut Saksa-suuntautunut, vaan halusi vain käyttää Saksaa hyväkseen.

    Olet monta kertaa väittänyt, ettet puolusta Stalinia ja NL:oa. Miksi sitten niin innokkaasti kannatat sitä, että Stalin jatkoi venäläisten ja muitten sortamista vielä sodan jälkeen?

    Eikö Venäjälle olisi ollut onni, että Stalinista ja neuvostojärjestelmästä olisi päästy eroon samalla kun Hitleristä ja natsijärjestelmästä? Tätä mieltähän oli venäläinen patriotti Aleksandr Solzhenitsyn.

    VastaaPoista
  15. "Rytiä ei pidä ”palauttaa” kunniaan, sillä sitä kunniaa ei ole hänellä"

    Ryti haudattiin kaikin tasavallan presidentille kuuluvin kunnianosoituksin. Ja tämä tapahtui Kekkosen aikana ja siis hänen hyväksymänään.

    Monet "sotasyylliset" (esim. Linkomies) palasivat entisiin virkoihinsa, joissa he joutuivat tapaamaan ulkomaiden diplomaatteja. Nämä (myös Neuvostoliiton) kohtelivat heitä täysin kunniallisina miehinä.

    VastaaPoista
  16. En kai ole sanonut, että Ryti oli kansallissosialistisen aatteen ihminen, vaikka muutaman kerran antoi turhan kauniin kuvauksen itse Hitlerin sisimmästä? Ilman muuta kerron siinä, että Ryti halusi käyttää Saksaa - ei samaistua Saksaan - saattaakseen Neuvostoliiton sairauden lopulliseen parantumiseen.

    Toki monet ovat saaneet arvokkaita paikkoja. Sehän on rikostuomion luonne, että tuomio on kärsitty sitten kun se on kärsitty. Toki sääli, jos rangaistukset jäivät liian lieviksi. Sen tähden ihmettelen, miksi nyt tuomioiden kumoamista haaveillaan, koska tuomitut ovat tuomittu hyvästä syystä ja kärsineet rangaistuksensa, joten vapaat siitä. Jos tuomion kumoamista nyt havitellaan, sillä on selvä poliittinen päämäärä, eikä se päämäärä ole mitenkään hyvä. Tuskin MARJO voi kiistää Rytin tekoja, joiden moraalinen sopivuus on enemmän kuin kyseenalainen. Miksi glorifioida tuollaisten tekojen miestä? Mielestäni ei yhtään syytä siihen!

    VastaaPoista
  17. Huomaako kukaan muu, että Juha käyttää kovasti ilmaisua meikäläinen? Onko kirkkoherralla kova kaipuu Nashi-järjestön jäseneksi, onko huomattavissa pientä kateutta JB:n päästyä oikein Nashi-leirille tutustumaan lähemmin tuon hienon kerhon toimintaa?

    VastaaPoista
  18. Meikäläisellä oli tuo puhetapa jo ennen kuin Nashi-järjestö syntyi, lisäksi meikäläinen on jo liian vanha jäseneksi. Bäckman on kiistatta etevä suhteiden rakentamisessa ja kielitaidossa, joten senkään tähden en olisi voinut olla leirillä. Ehkä joku muu pieni siivu riittää minulla tässä isossa maailmassa. On toki totta, että sympatiseeraan hyvin monessa asiassa Nashi- ja Noznoi Dozer (Yövartio) -liikkeiden pyrkimysten kanssa. Suosittelen myös ihan juuri painotuoretta upeaa tutkimusta näiden järjestöjen esillä pitämästä teemasta, eli Latvian ja Viron vähemmistöjen ongelmista: "Проблемы прав национальных меньшинств в в Латвии и Эстонии" (2009).

    VastaaPoista
  19. "uskoa yhteen kaikkivaltiaaseen jumalaan ja sielun kuolemattomuuden tunnustamista"

    Tämä lienee myös Molarin usko, jos hän ei ole pelkkä leipäpappi, jota minä en toivo.

    Vähän rumasti sanoen minusta tuntuu, että Pohjan kirkkoherra Molari on ryssänlimpun leipäpappi. No ei siinä mitään, koska ryssänlimppu on tosihyvää.

    Kovasti näyttää kasautuneen hirvittävän perkeleellistä taakkaa Risto Rydin päälle.

    Mommilan kahakassa, jossa Rydin työnantaja Kordelin ammuttiin, hän jäi onnekkaasti henkiin. Tuollainen tapahtuma vaikuttaa meihin kaikkiin.

    Risto Ryti oli poikkeuksellisen menestyvä koululainen ja opiskelija. Siinä suhteessa häntä voidaan verrata Paasikiveen ja Nokian Ollilaan. Ryti oli aikansa tuote sekä hyvässä että vähän huonommassakin.

    Tuo otsikko, jossa on sana "inkvisiittori" osoittaa huonoa historian tuntemusta ja arvostelukykyä.

    Meidän on ylen helppo olla näsäviisaita ja muuten arvostella sekä tuomita 90-60-vuotta sitten tapahtuneita asioita. Näsäviisaudella tarkoitan tässä mm. kirkkoherran ilkeilyjä Rydin pukeutumisesta.

    Minä otan esiin kaksi hyvin merkittävää Risto Rydin aikaansaannosta: Ensimmäinen on hänen toimintansa Suomen Pankin pääjohtajana. Laman aikana tuli esiin hänen Molarin ilmaisema tunnekylmyys. Ilmeisesti hän lisäsi köyhän kansanosan kärsimyksiä omalla ehdottomuudellaan. Toinen minusta erittäin positiivinen asia oli hänen allekirjoittamansa vakuutus Saksalle, että Suomi ei tee erillisrauhaa hänen ollessaan presidenttinä. Tästä kirjeestä ja sen merkityksestä on taitettu peistä. Eiväthän saksalaiset ihan tyhmiä olleet ja suomalaiset olivat saaneet apua jo ennen Rydin vakuutustakin. Mutta siitä huolimatta se oli isänmaallinen teko.

    Minä en ymmärrä Molarin hyvin ja
    erittäin negatiivista suhtautumista Rytiin sekä Suomen Jatkosotaan.

    Jos sota olisi hävitty ja Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen, kuten se teki balttian maille, minä en olisi olemassa. Minun isäni oli sosialidemokraattisen puolueen rivijäsen eli hänet olisi viety Siperiaan. Hän ei olisi koskaan tavannut äitiäni eikä minua olisi siitetty. Miten olisi käynyt kirkkoherra Molarin? Ainakin todennäköisyys kirkkoherruudesta olisi ollut aika pieni.

    VastaaPoista
  20. No olipahan melkoinen häväistyskirjoitus ihmisestä, joka ei edesmenneenä pysty puolustautumaan. (mutta joka sanasta ja teostahan meidät aikanaan tuomitaan), jossa monet tulkinnat ja erityisesti toiminnan motiiveista poikkeavat 180 astetta totutusta (mm Rytin lupaus kesällä 1994 olla irtautumatta sodasta). Perinteisestihän tämä on tulkittu siten, että Ryti tavallaan huijaa Saksalta tuen Kannaksen suurhyökkäyksen torjuntaan). Ymmärrän toki, että Molarin mielestä NL:n joukot olisi pitänyt tuolloin päästää marssimaan Helsinkiin, kun ei tämä naapuriapu toteutunut jo 1939. Talvisodan syykin on jälleen yksipuolisesti suomalaisten kieroutuneessa ryssävihassa marinoitu - Neuvostoliiton toiminta ei näytä Talvisotaan mitenkään vaikuttaneen.
    Perin merkillinen on Rytin pukeutumistyylistä tehty "psykotulkinta". Mielestäni se kertoo enemmän tulkinnan tekijän, kuin kohteen sielullisesta tilasta. Oman pukeutumisensa tai autojensa kritiikkiä kohdatessaan Molari nousee ripeästi puolustuskannalle - kuollut ja sotasyyllinen presidentti ei voi niin tehdä. Molari tuntuu pitävän edelleen auki sisällissodan traumoja. Valkoisten puolella oleminen näyttää olevan automaattinen todistus ihmisen olemisesta väärällä puolella. Teepä ajatustesti ja kirjoita samalla tavalla punaisista. Ei menisi sellainenkaan teksti ihan kakomatta läpi.
    Aikaisemmin sivustolla julkaistu hiippakunnan tutkinta-asiamiehen teksti piirtää Molarista suhteellisen tarkan ja totuudenmukaisen kuvan - ainakin sellaisen, joka hänen julkisesta toiminnastaan myös muille välittyy. Narsistina ja kritiikkiä sietämättömänä Molari toki tietää tälle paperille vain yhden käyttötarkoituksen.

    On totta, että Suomessa esiintyy tietämättömyydestä ja asenteellisuudesta johtuvaa yliherkkyyttä venäläisyyttä ja Venäjää kohtaan. En kuitenkaan usko, että Molarin, Bäckmanin ja ylipäätään koko SAFKA:n 180 asteen tulkinnat vaikuttavat mitenkään muuten kuin tätä asenteellisuutta ruokkivasti.

    VastaaPoista
  21. "Tuskin MARJO voi kiistää Rytin tekoja, joiden moraalinen sopivuus on enemmän kuin kyseenalainen."

    Vain Neuvostoliiton mielestä, ja se oli totalitaarinen diktatuuri, jonka oma toimi oli kaiken moraalin vastaista.

    Suomalaisten kanta on aina ollut toinen. Tietenkin lukuun ottamatta kommunisteja ja joitakin "hyödyllisiä hölmöjä".

    Oletan, että tarkoitat Rytin sodanaikaisia tekoja, etkä esim. pankkikriisin hoitoa 30-luvulla ja sitä, että Suomen ulkomaiset velat maksettiin pois sen sijaan että olisi ajoissa hankittu aseita.

    Kirjoituksesi on varsin kummallinen, sillä historioitsijakin yrittää ymmärtää kohdettaan ja sitä enemmän sitä odottaisi kirkkoherralta.

    Esimerkkejä:
    - Jos joku yrittää tappaa sinut ja vaimosi, niin tuskin on ihmettelemistä, jos suhtaudut häneen "kylmästi". Itse riehut aggressiivisesti paljon pienemmästä syystä.
    - On huvittavaa syyttää Suomea siitä, että Moskovan rauha tehtiin "vilpillisin mielin" ja jättää sanomatta, että sama koski NL:oa, joka marraskuuhun 1940 asti yritti tuhota Suomen itsenäisyyden ja luopui siitä vasta Hitlerin tultua väliin. Sen sijaan Suomi valmistautui *puolustukseen* aina tammikuuhun 1941 asti. (Suomen johtoa voisi syyttää pahimmasta eli tyhmyydestä, jos se olisi uskonut, että maailmansodan aikana tehty epäoikeudenmukainen rauha on pysyvä. Olihan ensimmäisen maailmansodan jälkeen pidetty rauhankonferenssi ja Neuvosto-Venäjä oli rikkonyt Brest-Litovskin rauhan heti, kun vain oli voinut.)
    - Ryti oli sinänsä aivan oikeassa siinä, ettei karjalaisilla ollut *laillista* oikeutta korvauksiin. Hän ei vain ollut tarpeeksi poliitikko tajutakseen, ettei sitä pidä sanoa ääneen. Onneksi Puntila alkoi kirjoittaa hänen puheitaan.

    VastaaPoista
  22. En viitsi muuta kuin paheksua MARJOn moraalittomuutta, sillä Rytin teot ja järkyttävät lausunnot kauhistuttivat jopa hänen oman puolueensa ihmisiä aikoinaan. Niitä tekoja olivat kuolemanrangaistuksen ajaminen ja muut ankarat rankaisumenetelmät sisällissodan yhteydessä, sekä tämän jälkeen ensimmäisen tasavallan aikana paljon vakavammat kysymykset kuin Suomen Pankissa mainittu asia (itse asiassa historian tutkijat puhuvat Rytin kylmyydestä muissa yhteyksissä), ja sitten vilpillinen suhde "välirauhaan" (niin kuin Ryti itse piti rauhaa väliaikaisena, koska halusi lopullista ratkaisua eli Neuvostoliiton tuhoamista), ym.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi: "Kyllähän Venäjä ja NL ovat olleet samaa paskaa eri paketissa."


    Molari: "Sitä paitsi ANONYYMIN kirjoius täyttäisi ilmeisesti Suomen rikoslain tuntomerkit, jos asiaa tutkitaan poliisin ja syyttäjän tarkkuudella."

    Molari on vaihtanut jumalan Venäjään ja puolustaa raivolla sielunsa valtijaa. Anna nyt kuitenkin lakipykälä, jonka perusteella roistovaltio Venäjää ei saisi nimittää paska- tai roistovaltioksi aivan laillisesti.

    VastaaPoista
  24. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä on runsaasti ja riippuu aina tapauksesta, mitä milloinkin on syytä soveltaa.

    Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksessa nro 111 syrjinnällä tarkoitetaan kaikkea erottelua, hyljeksintää tai suosintaa rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän perusteella.

    Direktiiveissä määritellään kielletyksi syrjinnäksi niin ikään ohje tai käsky syrjiä tai häirintä. Syrjintäohje voi tulla rangaistavaksi paitsi syrjintänä (RL 11:9), myös esimerkiksi kiihottamisena kansanryhmää vastaan (RL 11:8), julkisena kehottamisena rikokseen tai laittomana uhkauksena (RL 25:7) tai yllytyksenä (RL 5:2) tai avunantona (RL 5:3) rikokseen.
    Yhdenvertaisuuslain 6 pykän momentin 3 kohdan mukaan syrjinnällä tarkoitettaisiin myös häirintää. Häirinnällä tarkoitettaisiin säännöksen mukaan henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista 1 momentissa tarkoitetulla perusteella siten, että luodaan esim. uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri.

    Kiihotus kansanryhmää vastaan voisi olla siten sopiva nimike, koska sinun tapauksesi ei ole työyhteisessä tapahtunut halveksunnan ilmaus tiettyä ihmistä kohtaan, joka kuuluisi tuohon kansakuntaan (Venäjä).

    VastaaPoista
  25. "Niitä tekoja olivat kuolemanrangaistuksen ajaminen ja muut ankarat rankaisumenetelmät sisällissodan yhteydessä."

    Ryti hirteen-slougan Safkan mielenosoituksessa on kai kannanotto kuolemantuomion puolesta. Oletko samaa mieltä ihmisenä ja pappina?

    VastaaPoista
  26. "Rytin teot ja järkyttävät lausunnot kauhistuttivat jopa hänen oman puolueensa ihmisiä aikoinaan. Niitä tekoja olivat kuolemanrangaistuksen ajaminen ja muut ankarat rankaisumenetelmät sisällissodan yhteydessä,"

    Niinpä. Ihannemaassasi Venäjällä ei pelkästään "ajettu kuolemanrangaistusta", vaan Lenin kehotti hirttämään panttivangit. Tällaisia sähkeitä ei Suomen johtajilta löydy. Stalin langetti noin 780 000 kuolemantuomiota 1937-8 (leireissä kuoli tietenkin enemmän), niistä 20 000 suomalaisille - ja tämä tapahtui "rauhan aikana".

    "vilpillinen suhde "välirauhaan" (niin kuin Ryti itse piti rauhaa väliaikaisena, koska halusi lopullista ratkaisua eli Neuvostoliiton tuhoamista)"

    Dietrich Bonhoeffer, joka teki natsitervehdyksen ja valehteli kuulusteluissa estottomasti, olisi hyväksynyt Rytin menettelyn.

    Ryti piti rauhaa väliaikaisena, koska maailmansota oli kesken. Vain tyhmyri olisi pitänyt rauhaa lopullisena.

    NL yritti tuhota Suomen marraskuuhun 1940 asti ja sillä oli keinot tehdä se.

    Suomi sen sijaan ei pystynyt NL:oa tuhoamaan eikä se sitä edes yrittänyt. Kuten tunnettua, Mannerheim keskeytti syksyllä 1941 sotatoimet, Saksan pyynnöistä huolimatta.

    Suomella ei ollut mitään mahdollisuutta välttää joutumasta jatkosotaan, paitsi jos se olisi halunnut tehdä kansallisen itsemurhan. Suomen johdon ensisijainen velvollisuus oli huolehtia omasta kansastaan, ja siinä se onnistui, kuten vertaus Puolaan ja Baltiaan osoittaa. Kuten Mauno Koivosto on sanonut, mikään ei todista, että NL:n aikeet Suomen suhteet olivat erilaiset.

    Yhtään Suomen juutalaista
    ei luovutettu, päinvastoin kaikki miespuoliset juutalaiset taistelivat rintamalla kuten muutkin suomalaiset.

    Et vastannut kysymykseen, miksi olisi ollut paha, jos molemmat totalitaariset diktatuurit olisivat tuhoutuneet ja demokraattiset länsimaat voittaneet. Venäläisen patriootin Solzhenitsynin mielestä se olisi ollut paras ratkaisu.

    VastaaPoista
  27. Edellisen kirjoittajan teksti vilisee höpö höpö -asiavirheitä ja kummaa asenteellisuutta. Suosittelen pohdiskeluasi varten Turtolan tai Suomen monografioita Rytistä! En jää nyt yömyöhään sitä kommentoimaan. On näet ajateltava saarnaa ja erästä isoa kirjoitushanketta...

    VastaaPoista
  28. Molarin rukous:

    Isä meidän joka olet Venäjällä!
    Tulkoon sinun valtakuntasi.
    Tapahtukoon sinun tahtosi
    koko maailmassa kuten Moskovassa.
    Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen sortomme.
    Ja lähetä sotilaasi meidän naisiamme raiskaamaan, niin kuin lähetit viime sodan lopussa Itä-Euroopan maihin.
    Äläkä saata meitä itsenäisyyteen, vaan päästä meidät pahasta vapaudesta pyhän ylivaltasi alle.
    Sillä sinun on ydinase ja panssarivaunu ja niskalaukaus iankaikkisesti: Vot kak!

    VastaaPoista
  29. "Edellisen kirjoittajan teksti vilisee höpö höpö -asiavirheitä ja kummaa asenteellisuutta. Suosittelen pohdiskeluasi varten Turtolan tai Suomen monografioita Rytistä! En jää nyt yömyöhään sitä kommentoimaan. On näet ajateltava saarnaa ja erästä isoa kirjoitushanketta..."

    No osoitapa ne asiavirheet!

    "Asenteellinen" olen tosiaan siinä, että kannatan demokratiaa ja oikeusvaltiota.

    En ole vain lukenut joitakin kirjoja kuten sinä (joita niitäkään et ole ymmärtänyt) vaan olen opiskellut historiaa ja omaksunut tavan ajatella historiallisesti, siis nähdä asioiden yhteydet.

    Itse asiassa sanot, ettet pysty vastaamaan.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi kirjoitti: "Huomaako kukaan muu, että Juha käyttää kovasti ilmaisua meikäläinen? Onko kirkkoherralla kova kaipuu Nashi-järjestön jäseneksi"

    Meikäläinen minä-sanan asemasta on kielikuva, josta voi päätellä henkilöstä seuravaa: hän ei uskalla sanoa minä eli vähättelee itseään ja yrittää kovasta miellyttää muita (Molarin tapauksessa "muut" = Venäjä). Toinen tunnusmerkki on "ylisuuret", tunteelliset adjektiivit, joita Molari myös tiuhaan käyttää.

    Tällainen henkilö tarvitsee paljon vakuutusta siitä, että hänestä pidetään *henkilönä*. Esimiehen on turha kehua hänen työtään, pitää sanoa "musta on niin kiva kun sä olet meillä" tai (jos henkilö on nainen) kehua vaatetusta ja kysellä lapsista.

    Sinä-passiivi ("sä teet" kun pitäisi sanoa "mä teen") kertoo vastakkaisesta persoonallisuudesta.

    VastaaPoista
  31. "Kiihotus kansanryhmää vastaan voisi olla siten sopiva nimike, koska sinun tapauksesi ei ole työyhteisessä tapahtunut halveksunnan ilmaus tiettyä ihmistä kohtaan, joka kuuluisi tuohon kansakuntaan (Venäjä)."

    Et sitten uskaltanut julkaista kommenttiani, jossa vertasin sinun omia Viro-juttujasi.

    VastaaPoista
  32. Kiitos Pastori Molari presidentti Rytiä koskevasta selvityksestä. Olen itse lähestynyt asiaa lähinnä Rytin kuulustelujen kautta. Siellä nousee esiin nöyrä mies. Hän kertoo kuinka ehdotus valtioliitosta Ruotsin kanssa oli ajankohtainen vielä maaliskuussa 1941, sen jälkeen kun Suomi oli jo liitetty Barbarossa suunnitelmaan. Sinun kuvauksessasi on enemmän mekaanista rationalismia, jota en ollenkaan epäile. Tämä johtaa kuitenkin ihmettelyyn siitä mikä mies Ryti oikein oli. Tähän tarvittaisiin tietoa hänen seksuaalielämästään.

    Mannerheimin ymmärtämiseen on tämä asia on auttanut. Luen esimerkiksi Paasikiven sihteerin Toivo Heikkilän muistelmista, että marsalkka kävi teatterissa miesystävänsä kanssa täysin julkisesti.

    Kuinka oli Rytin laita? Mitä arvelee sielunhoidon ammattimies?

    VastaaPoista